Renaten tarina
Hän oli kasvoiltaan harmaa ja kärsi selvästi huomattavia kipuja. Ajattelin, että ehkä hän polttaa kuin korsteeni tai hänellä on syöpä tai jokin muu vakava sairaus. Tänään, hänen viidentenä hoitopäivänään, hän näytti jotenkin niin paljon paremmalta, oli kuin verho olisi vedetty hänen kasvojensa edestä. Pyysin häneltä pientä haastattelua.
Renate on austraalialainen 59-vuotias orkesteripianisti ja myös pianonsoiton opettaja. Teini-ikäisenä eli 13-14 -vuotiaana hän alkoi saada alaselkäkipuja, mutta levon ja pienen venyttelyn jälkeen kipu meni pois. Myös joutuessaan seisomaan pitkiä aikoja tuli kivusta sietämätöntä. Tämän vuoksi hän inhosi ostoksilla käyntiä äitinsä kanssa. Koska hän opiskeli ankarasti painonsoittoa ja kilpailu oli kovaa oli myös elämä aika stressaava, osittain hän ajatteli selkäkivun olevan myös osa tätä stressaavaa elämää. Renaten äiti oli alunperin kotoisin Itävallasta ja 19-vuotiaana Renate muutti Puolaan opiskelemaan pianon soittoa ja samanaikaisesti muu perhe muutti takaisin Itävaltaan äidin koti-ikävän vuoksi. Yhtenä aamuna hän herätessään tunsi valtavaa kipua alaselässään ja kipu siirtyi kohti jalkaa ja seuraavaksi hän pyörtyi. Hän meni lääkärin puheille ja hänellä epäiltiin issiasta ja sai siihen lääkkeitä (anti inflammatory), jotka veivät kivun pois. Kukaan ei tiennyt miksi hän sai tuon kipukohtauksen, mutta kuitenkin lääkityksen jälkeen olo oli jälleen parempi.
Olleessaan 20-30 -vuotias hän lopetti joksikin aikaa myös pianonsoiton, koska istuminen pianon ääressä rasitti paljon ja toi kivun takaisin. Hän teki mieluummin fyysistä työtä, koska silloin olo oli parempi.
Kipua tuli alaselän lisäksi myös yläselkään ja kovana. Hän kävi usealla lääkärillä ja kokeita otettiin ja myös röntgenkuvia, mutta syytä ei löydetty. Hän kävi myös useissa vaihtoehtohoitomuodoissa ja hänelle annettiin paljon toivoa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Yhtenä aamuna hän heräsi niin kipeänä ettei kyennyt nousemaan, kipu oli vallannut hänet aivan täysin. Oli myös öitä jolloin ainut asento missä hän kykeni nukkumaan oli istuvaltaan pää sylissään. Hän oli hyvin turhautunut, koska rakasti fyysistä liikuntaa, mutta hyvin helposti liikunta aiheutti myös kipua. Kaikki hänen läheisensä halusivat neuvoa häntä ja hän teki joogaa ja harrasti sitä ja harrasti tätä. Renate kertoi äitinsä olleen hyvin huolissaan hänestä ja jatkuvasti kommennelleenkin tytärtään tekemään enemmän joogaa laittamaan olkapäät taaksepäin tekemään sitä ja tekemään tätä. Mikään ei auttanut kipu oli valtava.
Näin jälkikäteen hän ihmettelee, miksi kukaan ei tehnyt hänestä diagnoosia aikaisemmin.
Eräs kiropraktikko sanoi hänelle hänen olleensa lähemmäs 40 -vuotias, että hänellä voisi olla selkärankareuma. Renaten naapurissa asui fysioterapeutti ja Renate kertoi asiasta hänelle, mutta fysioterapeutti sanoi tämän olevan mahdotonta koska naiset eivät saa selkärankareumaa. Vasta ollessaan 42-vuotias hän sai asiasta varmuuden verikokeiden ja röntgenkuvian avulla. Hän sairasti selkärankareumaa. Hoitona lääketiede tarjosi kipulääkkeitä. Tälle sairaudelle ei ollut mitään muuta hoitoa kuin kivunhoito. Hän kokeili kaikenmaailma diettejä ja venytyksiä. Silloin kun kipu on sietämätöntä, sitä on kuitenkin valmis kokeilemaan vaikka mitä.
2010 hän lopetti konserttipianistinaolemisen, mutta jatkoi musiikon uraansa Wayfarers Australia -kokoonpanossa. Kerran mennessään pankkiin hän ei voinut välttyä kuulemasta keskustelua erään asiakkaan ja virkailijan välissä, koska he puhuivat selkärankareumasta. Asiakas oli joogaterapia -ohjaaja, jonka puoliso sairasti myös selkärankareumaa. Tämä ohjaaja kutsui hänet mukaan ryhmäänsä ja Renate sai häneltä yksinkertaisia ohjeita, joita seuraamalla aamuin illoin noin puolentunnin sarjan avulla hänen vointinsa kohosi huomattavasti. Tämä samainen joogaterapeutti ehdotti myös Renatelle panchakarmaan saapumista.
2012 marraskuussa Renate saapui ensimmäisen kerran tänne meidän klinikalle. Hän oli juuri lopettanut maailmankiertueen www.wayfarersaustralia, joilla oli muuten konsertteja myös Suomessa.
Tohtori Ravi määräsi Renaten dietille, jossa vältetään vehnää, sokeria ja maitoa. Hän sai myös hoitonsa tueksi lääkkeitä sekä hierontaa. Jo hoidon aikana hänen vointinsa koheni, mutta helmikuussa 2013 hän pystyi ensimmäisen kerran pitkästä aikaa tuntemaan kehonsa, hengittämään olemaan vapaa kivusta. Tämä on hänen neljäs kertansa täällä ja joka kerran jälkeen hyvä olo on kestänyt pidempään. Viimeisestä kerrasta on nyt 16kk aikaa ja vasta kahtena viimeisenä kuukautena hänen kehonsa tila huononi jälleen.
Renate on niin kiitollinen tästä. Hän oli todellakin kokeillut kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet niin länsimaisen lääketieteen kuin vaihtoehtoisenkin. Tämä on ainut ja lähes ensimmäinen, joka todellakin toimii. Renate on myös täällä yhtä kauan kuin minä. Hauska katsoa miten hän muuttuu päivittäin. Silmät eivät ole niin lasittuneet ja vetiset. Sumu on kadonnut niistä ja iho on jo muuttunut kuullakkaammaksi.
Ps. eilen naapuriini muutti venäläinen mies Vitali, joka ei todellakaan ole mikään ituhippi, olisittepa nähneet hänet illallisella.. Hauska seurailla, miten hän pärjäilee täällä. Vodkaa eikä paistia ole lähimainkaan... =D Miten ihmeessä hän on edes tänne joutunut..haastattelen.
Hän oli kasvoiltaan harmaa ja kärsi selvästi huomattavia kipuja. Ajattelin, että ehkä hän polttaa kuin korsteeni tai hänellä on syöpä tai jokin muu vakava sairaus. Tänään, hänen viidentenä hoitopäivänään, hän näytti jotenkin niin paljon paremmalta, oli kuin verho olisi vedetty hänen kasvojensa edestä. Pyysin häneltä pientä haastattelua.
Renate on austraalialainen 59-vuotias orkesteripianisti ja myös pianonsoiton opettaja. Teini-ikäisenä eli 13-14 -vuotiaana hän alkoi saada alaselkäkipuja, mutta levon ja pienen venyttelyn jälkeen kipu meni pois. Myös joutuessaan seisomaan pitkiä aikoja tuli kivusta sietämätöntä. Tämän vuoksi hän inhosi ostoksilla käyntiä äitinsä kanssa. Koska hän opiskeli ankarasti painonsoittoa ja kilpailu oli kovaa oli myös elämä aika stressaava, osittain hän ajatteli selkäkivun olevan myös osa tätä stressaavaa elämää. Renaten äiti oli alunperin kotoisin Itävallasta ja 19-vuotiaana Renate muutti Puolaan opiskelemaan pianon soittoa ja samanaikaisesti muu perhe muutti takaisin Itävaltaan äidin koti-ikävän vuoksi. Yhtenä aamuna hän herätessään tunsi valtavaa kipua alaselässään ja kipu siirtyi kohti jalkaa ja seuraavaksi hän pyörtyi. Hän meni lääkärin puheille ja hänellä epäiltiin issiasta ja sai siihen lääkkeitä (anti inflammatory), jotka veivät kivun pois. Kukaan ei tiennyt miksi hän sai tuon kipukohtauksen, mutta kuitenkin lääkityksen jälkeen olo oli jälleen parempi.
Olleessaan 20-30 -vuotias hän lopetti joksikin aikaa myös pianonsoiton, koska istuminen pianon ääressä rasitti paljon ja toi kivun takaisin. Hän teki mieluummin fyysistä työtä, koska silloin olo oli parempi.
Kipua tuli alaselän lisäksi myös yläselkään ja kovana. Hän kävi usealla lääkärillä ja kokeita otettiin ja myös röntgenkuvia, mutta syytä ei löydetty. Hän kävi myös useissa vaihtoehtohoitomuodoissa ja hänelle annettiin paljon toivoa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Yhtenä aamuna hän heräsi niin kipeänä ettei kyennyt nousemaan, kipu oli vallannut hänet aivan täysin. Oli myös öitä jolloin ainut asento missä hän kykeni nukkumaan oli istuvaltaan pää sylissään. Hän oli hyvin turhautunut, koska rakasti fyysistä liikuntaa, mutta hyvin helposti liikunta aiheutti myös kipua. Kaikki hänen läheisensä halusivat neuvoa häntä ja hän teki joogaa ja harrasti sitä ja harrasti tätä. Renate kertoi äitinsä olleen hyvin huolissaan hänestä ja jatkuvasti kommennelleenkin tytärtään tekemään enemmän joogaa laittamaan olkapäät taaksepäin tekemään sitä ja tekemään tätä. Mikään ei auttanut kipu oli valtava.
Näin jälkikäteen hän ihmettelee, miksi kukaan ei tehnyt hänestä diagnoosia aikaisemmin.
Eräs kiropraktikko sanoi hänelle hänen olleensa lähemmäs 40 -vuotias, että hänellä voisi olla selkärankareuma. Renaten naapurissa asui fysioterapeutti ja Renate kertoi asiasta hänelle, mutta fysioterapeutti sanoi tämän olevan mahdotonta koska naiset eivät saa selkärankareumaa. Vasta ollessaan 42-vuotias hän sai asiasta varmuuden verikokeiden ja röntgenkuvian avulla. Hän sairasti selkärankareumaa. Hoitona lääketiede tarjosi kipulääkkeitä. Tälle sairaudelle ei ollut mitään muuta hoitoa kuin kivunhoito. Hän kokeili kaikenmaailma diettejä ja venytyksiä. Silloin kun kipu on sietämätöntä, sitä on kuitenkin valmis kokeilemaan vaikka mitä.
2010 hän lopetti konserttipianistinaolemisen, mutta jatkoi musiikon uraansa Wayfarers Australia -kokoonpanossa. Kerran mennessään pankkiin hän ei voinut välttyä kuulemasta keskustelua erään asiakkaan ja virkailijan välissä, koska he puhuivat selkärankareumasta. Asiakas oli joogaterapia -ohjaaja, jonka puoliso sairasti myös selkärankareumaa. Tämä ohjaaja kutsui hänet mukaan ryhmäänsä ja Renate sai häneltä yksinkertaisia ohjeita, joita seuraamalla aamuin illoin noin puolentunnin sarjan avulla hänen vointinsa kohosi huomattavasti. Tämä samainen joogaterapeutti ehdotti myös Renatelle panchakarmaan saapumista.
2012 marraskuussa Renate saapui ensimmäisen kerran tänne meidän klinikalle. Hän oli juuri lopettanut maailmankiertueen www.wayfarersaustralia, joilla oli muuten konsertteja myös Suomessa.
Tohtori Ravi määräsi Renaten dietille, jossa vältetään vehnää, sokeria ja maitoa. Hän sai myös hoitonsa tueksi lääkkeitä sekä hierontaa. Jo hoidon aikana hänen vointinsa koheni, mutta helmikuussa 2013 hän pystyi ensimmäisen kerran pitkästä aikaa tuntemaan kehonsa, hengittämään olemaan vapaa kivusta. Tämä on hänen neljäs kertansa täällä ja joka kerran jälkeen hyvä olo on kestänyt pidempään. Viimeisestä kerrasta on nyt 16kk aikaa ja vasta kahtena viimeisenä kuukautena hänen kehonsa tila huononi jälleen.
Renate on niin kiitollinen tästä. Hän oli todellakin kokeillut kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet niin länsimaisen lääketieteen kuin vaihtoehtoisenkin. Tämä on ainut ja lähes ensimmäinen, joka todellakin toimii. Renate on myös täällä yhtä kauan kuin minä. Hauska katsoa miten hän muuttuu päivittäin. Silmät eivät ole niin lasittuneet ja vetiset. Sumu on kadonnut niistä ja iho on jo muuttunut kuullakkaammaksi.
Ps. eilen naapuriini muutti venäläinen mies Vitali, joka ei todellakaan ole mikään ituhippi, olisittepa nähneet hänet illallisella.. Hauska seurailla, miten hän pärjäilee täällä. Vodkaa eikä paistia ole lähimainkaan... =D Miten ihmeessä hän on edes tänne joutunut..haastattelen.
Mieki haluan tuonne, sinne missä olet. Olen niin väsynyt näihin kipuihin.
VastaaPoista