Ruuasta, tanssista ja muustakin

1. marraskuuta 2015



Katos, laitoin J. Karjalaista soimaan ja totean tanssivani ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana. Meillähän on kotona semmoista, että minä tanssahtelen vähän väliä ja joka mutkassa ja puolisoni sanoo, että muusikot ei tanssi. Mutta ei se totta ole, välillä hän pyytää mua tanssimaan ja välillä tanssimme yhdessä vaikka ei musiikkina ole muuta kuin oma sydämen sykkeemme. Lapsemme aina nauraa tansillemme ja välillä hän tulee mukaankin. Meillä on myös tapana ollut pitää biisonikokouksia, jossa laitamme kaikkien kolmen päät yhteen ja hymisemme kuten niin hmm biisonit...Mulla taitaa olla koti-ikävä. Vaan onhan mun hyvä täällä olla ja onhan heillä siellä. Niin kuin jo jossain tuolla taaemmassa blogissani kirjoitinkin, ei minun tai puolisoni poissaolo ole vain kurja juttu. Se myös mahdollistaa aivan erilaisen yhdessäolon lapsen kanssa. Spesiaaliaikaa, sitä tuo isä ja poika nyt viettävät ja pian myös me ihan perheenäkin.



Mä alan tuntea täällä ja tosi hyvin henkilökunnan ja utelias kun olen, niin tiedän jo monen monta tarinaakin. Todella paljon olen kuullut puhuttavan siitä kuinka meidän lääkärimme Ravi on yksi Intian tärkeimmistä ayuverdisitä tohtoreista.

Tässä hoidossahan oli neljä tärkeää asiaa eli:
1. Lepo (nukkuminen, positiivinen mieli, rauhallinen olo etc.)

2. Lääkkeet ( yrteistä valmistettuja ayurverdisiä lääkkeitä) minä syön kolmea erilaista ja niiden vaikutus pitäisi olla keuhkoihin. Mulla on aina semmoinen pieni rahina keuhkoissa ja välillä joudun yskäisemään sen pois. Saan myös helposti flunssan jälkitautina yskän, joka kestää ja kestää ja kestää ja kuulostaa siltä kuin yskisin keuhkoni kokonaan pois. Olen nyt syönyt viikon tabletteja ja voin todeta että rohina on kadonnut.

3. Hoidot koostuvat kohdallani päivittäisistä 1,5h öljyhieronnoista, joiden lisäksi tulee lääkevettä tai lääkeöljyä etc. Saan neljä eri hoitomuotoa ja yksi hoito kestää viikon verran. Näiden tarkoitus on puhdistaa minua sekä tasapainottaa mieltäni. Ja kyllä pojat toimii. Ei kai mikään ole mukavampaa, kuin tulla perinpohjin hellityksi kerran päivässä. Ja pesijänaiseni vasta ihana on. Minä istun kuin puupökkelö ja hän pesee minut kuin pienen tytön. Ja kuivaa päällepäätteeksi pyyhkeellä. Ihan samanlainen olo kuin silloin pienenä tyttönä isän ja äidin kanssa saunassa.

4. ruoka saamme vain luomu kasvisruokaa ja emme sitäkään mitenkään ylenmäärin. Myöskin riippuen hoidoista kaikki eivät saa aivan samanlaista ruokaa. Mutta periaatteessa se menee jotenkin näin, ainakin minun kohdallani: aamulla seitsemältä saan kupillisen kuumaa inkivääriteetä, sekä kannullisen yrttiteetä. 8.30 saamme aamupalan, joka on jonkinlaista kookosta tai riisiä kevyellä kasviskarrilla. Kahden aikaan saamme lounaan, joka on täysjyväriisiä, papuja tai muuta proteiinipitoista, pikkelsiä, jotain tuoretta, yleensä jugurtin kera, kookostahnaa sekä kookoskeitto kasviksilla sekä kaksi juomaa toinen voijugurttia ja toinen mausteinen keittomainen juoma. Mikään ruuista ei ole chiliä nähnytkään. Iltapäivällä saamme tuoreita ja kuivattuja hedelmiä sekä inkivääriteetä ja illallinen seitsemän aikaan koostuu ohuesta leivästä sekä lautasellisesta linssikeittoa. Olen jatkuvasti kylläinen ja tunnen, että tämä ruoka on minulle hyväksi. (tosin haaveilen kahvista, viinistä, homejuustosta, suklaasta, oliiveista..välihuomautus ja vinkki perheelleni)


Näiden neljän asian lisäksi teen joka päivä noin tunnin verran joogaa sekä yritän meditoida, luen kirjoja ( täällä on huikea kirjasto) tällä hetkellä luvussa on Minä olen Malala eli Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun pakistanilaisen teinitytön tarina ja Arundhati Royn The God of Small Things sekä sieltä täältä silmäilen Swami Sukhabodhanandan Oh, Life Relax Please! -kirjaa, joka on jonkinlainen buddhalaisen oppien mukaan kirjoitettu elämänvalmennuskirja, jotta ihmiset hoksaisivat että puolisoiden kanssa ei kannata riidellä eikä muidenkaan ja että elämä on juurikin nyt ja tässä eikä jossain tulevaisuudessa. Ja että hyvyys on parempi juttu kuin pahuus ja aina ei kannata yrittää väenvängällä olla oikeassa. Käyn myös kävelemässä riisivainioiden keskellä tai katselen lintuja. Olen oppinut tunnistamaan ne kaikki. Hassuja ovat. 

päivät rutinoituvat -laitostunko?

29.10.

Eilinen hoitoni oli iltapäivällä kello kolme ja tänä aamuna sain hierontani kello 7.15. 

Olen tullut niin todella hoidetuksi ja hellityksi -tän on pakko vaikuttaa jotenkin. Niin paljon koskettelua ja hyväilyä, rukouksia ja rakkaudentäyteistä tunnetta. Ja sitten tämä ympäristö; luomoavan kaunista. Tänä aamuna kun istuin pökkeröisenä hoitoni jälkeen kuistillani, käveli riikinkukko eteeni, tepasteli siinä aikansa ja sen jälkeen lehahti pois.

Olo on vähän apea ja ei kuitenkaan. Kai tämä ympäristön ja aktiivisuuden muutos vaikuttaa; on pakko levätä. Olen yhtäaikaisesti kyllästynyt ja silti saamaton. Voisin tehdä vaikka mitä ja silti huomaan vain lepäileväni.

Kerroin unistani lääkärilleni, hän sanoi hoitojen vaikuttavan niin, että ne nostavat pinnalle erilaisia tunteitani. Näin taitaa olla. Näin viime yönäkin unta isästäni.

No niin, sain kuin sainkin aikaiseksi jälleen joogattua ja se oli sitten kolmas päivä eli odotettavissa lihaskivun hellittämistä ja samoin kuin joogan helpottumista. Aina näin tauon jälkeen alkaessani joogaamaan lihakseni kipeytyvät niin, etten melkein askelta pysty ottamaan tai kättäni nostamaan. Kolmannen kerran jälkeen helpottuu ja aina, aina mä päätän, etten enää pidä tälläisiä taukoja. Mikä siinä on kun siellä omassa kodissa on aina niin kiire tai muuten en vain saa aikaiseksi ja täällä Intiassa olen kuin toinen nainen.... Mutta kummasti olo freesaantui joogauksen jälkeen ja Isabellan kanssa istuskelin ja naureskelimme kaikenmaailman jutuille. Fiiliksestä toiseen.

Lääkärini Ravin mukaan mä olen tälläinen (hän ei kuitenkaan ole vielä tavannut mun tulista Pitta-puoltani, joka nostatti päätään tämän päiväisen tarinan kuullessani, kerron teille ihan pian..):



Vata Kapha
“Tämän tyypin on usein vaikea tunnistaa itseään kirjallisen testin perusteella, koska vata ja kapha ovat monessa asiassa toistensa vastakohtia. Vatatyypillä on taipumusta epäröintiin. Tyypin paljastaa yleensä se, että hoikka vatarakenne yhdistyy rennon vapautuneeseen kaphan esiintymistapaan, millaista ei koskaan nähdä puhtaissa vatatyypeissä. He ovat siis kaphapersoonia, jotka eivät jostain syystä ole saaneet massaa ja itse asiassa he voivat olla aika pienikokoisiakin, koska heidän ruumiinrakennettaan hallitsee vatan epäsäännöllisyys.
Aina liikkeessä olevasta vatasta poiketen vata-kaphassa on sisäistä vakautta. He ovat yleensä luonteeltaan tasaisia, mutta voivat stressaantuessaan reagoida vatatyyppien levottomuudella ja hätäännyksellä vata-kapha tyypit ovat yleensä nopeita ja tehokkaita, kun toimintaa tarvitaan, mutta voivat kapha-taipumuksensa mukaan myös pitkittää asioita. Heillä voi olla myös halua kerätä ja säilyttää. Vata-kaphat tuntevat usein voimakasta vastenmielisyyttä kylmää säätä kohtaan, koska molemmat doshat ovat kylmiä ja tämän vuoksi heidän ruoansulatuksensa voi olla myös epäsäännöllinen tai hidas.”( www.http://navadina.net/kehotyypit/)


Tänään juttelin Sheilan, kanadanmalesialaisen naisen kanssa. Hän on mua vuoden vanhempi ja 25 kiloa kevyempi. Hän kertoi, että oli nuorena Malesiassa nähnyt niin paljon perheväkivaltaa, että oli päättänyt ettei koskaan mene naimisiin malesialaisen miehen kanssa. Hän meni naimisiin 19 vuotiaana kanadalaisen miehen kanssa ja sai tyttären ja pojan aikalailla heti naimisiin menon jälkeen eli lapset ovat nyt 20 ja 19 -vuotiaat. Sheila on eronnut miehestään kuukausi sitten. Hän on lähellä kuolemaa. Anorektinen, kaikki luut moneen kertaan murrettuna ja mieli vielä pahemmin. Hänen aviomiehensä lukee raamattua ja on superväkivaltainen. Sheila on niin tottunut pelkoon ja siihen, että mikä tahansa sana voi johtaa silmittömään väkivaltaan. Mä tulin niin surulliseksi. Hän on käytännössä koko ajan sisällä bungalowissaan ja meditoi. Hän on uskomattoman kaunis kasvoiltaan; ei rypyn ryppyä ja suuret kauniit silmät. Meidän intiankanadalainen toissailtana vitsailikin, että arvaammeko kuinka vanha Sheila on. Minä arvasin, mutta Isabella ajatteli kymmenen vuotta nuoremmaksi. Sanoin Sheilalle silloin, että sinulla ei ole rypyn ryppyä, koska et naura tarpeeksi. Sehän oli tietenkin vitsi, koska nauroimme koko ajan siinä pöytäseurueessa, mutta Sheilan totinen vastaus: näin on, jäi mieleeni. Ja tänään hän kertoi minulle tarinansa. Miten surulliseksi minä tulin. Ja jos te näkisitte hänet, voi sentään. Sheila lähti meidän kanssa kävelylle riisipeltojen ympäri. Jouduin kantamaan hänet yhden mäen yli vaikka hänellä oli sateenvarjo kävelykeppinään. Hän ei päässyt kulkemaan. Kevythän hän oli.
Voi kunpa ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa olisi olemassa. Sheila oli saanut osakseen kumpaakin oikein roimalla kädellä. Kunpa hän ei kuolisi vaan voimistuisi ja pystyisi todellakin jättämään miehensä. Pyysin häntä olla menemättä takaisin Kanadaan, ennen kuin on tarpeeksi vahva, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Niin kauan on toivoa, kuin on elämää. Hän kertoi olleensa todella lähellä itsemurhaa viime keväänä. Pyysin häntä jaksamaan nyt. Sanoin, että mahdollisesti lapsenlapsesi tulevat tarvitsemaan sinua ja voittoasi tästä taistelusta.
Illalisella kysyin Sheilalta miten hän löysi tämän paikan? Hän kertoi sen olevan ihme. Hän oli kaatunut portaissa ja ainut luu mikä häneltä silloin murtui oli jalassa oleva pieni luu, jota hän sanoi kutsuttavan rakastavaisten luuksi..Ei hajuakaan mikä tämä olisi suomeksi ja englannikielistä nimeäkään en muista. Luun murtuman seurauksena hän joutui pyörätuoliin kolmeksi kuukaudeksi, jonka aikana hän rukoili ja meditoi paljon. Hän sai jonkinmoisen valaistuksen tai näyn tai unen tai jotain, jossa hänelle kerrottiin, että Intiassa hän parantuu. Hän oli kauhistunut. Ei ollut koskaan käynyt Intiassa eikä todellakaan voinut edes aavistaa mihin siellä suuntaisi -liian iso ja liian paljon. Kulkiessaan kotikaupungissaan hän huomasi mainoksen jossa mainittiin Ayurverdisestä hoidosta hänen kotikaupungissaan. Hän soitti sinne ja varasi viikon ajan. Hoitaja siellä oli opiskellut meidän päälääkärimme tohtori Ravin opastuksella ja sanoi Sheilalle, että sinulle ei viikko riitä ja näin hän löysi tiensä tänne ja on tosiaan nyt täällä neljättä kertaa. Ensimmäisellä kerralla hänen jalkansa saatiin kuntoon. Olen kuullut nyt moneen kertaan sanottavan, että tämä klinikka missä olen on yksi parhaita ja arvostetuimpia Intiassa.
Tää on mun hermoparantola.



30 .10.
Heräsin jälleen 04.20 illalla yritin valvoa myöhempään välttääkseni nämä aamun aikaiset heräämiset, mutta toisaalta aamut on mun juttuni, että väliäkös sillä. Linnut nukkuivat vielä, vain riikinkukko rääkäisi muutaman kerran jossain kauempana. Auringon sarastaessa menin ulos istumaan; kolibrit lentelivät ja hassu musta lintu istui omalla oksallaan levitellen siipiään. Kuu mollotti vielä suurena, kauempaa temppelistä kaikuivat rukoukset. Yritin meditoida, mutta sitten muistin Jukan keikkajutut, palasin hengitykseni tarkkailuun, mutta polveani alkoi koskea ja vaihdoin asentoani. Meditoin, mutta huomasin hyttysen sisällä ja häädin sen ja avasin ikkunan. Lopetin meditoinnin ja kävin pitkäkseni kuuntelemaan linnunlaulua. Nukahdin.
Heräsin, juuri ennen hoitoni alkua. Aria tuli luokseni. Sanoin hänelle, että minusta tuntuisi hyvältä jos saisin pidempään päähierontaa, hän kertoi sen kuuluvan hoitosuunnitelmani kakkosvaiheeseen. Aria sanoi, että voimme siirtää hoitoaikaani tunnilla, jotta ehdin syömään aamupalan ensin. Aria myös kysyi, käykö minulle, jos Marika, opiskelija, tulee seuraamaan hoitoani. Marika ei ole vielä tutustunut tähän hoitoon, jota minulle tehdään juuri nyt. Vastasin, että en tiedä. Toisaalta onko sillä nyt niin väliä ja toisaalta haluaisin pitää oman tilani omanani ja yksityisyyteni itselläni. Sovin, että ok, mutta sanoin, että voin helposti pyytää häntä poistumaan, jonka hän sitten ymmärsi.
Juttelin aamupalalla lääkärini kanssa ruuastamme. Kysyin miksi ruokamme ei ole tulista. Aria kertoi mausteiden vaikuttavan tunnepuolella ja hoitojen aikana kaikki ylimääräiset ärsykkeet olisi pidettävä mahdollisimman vähäisinä. Kerroin Arialle myös muutamalla sanalla Sheilan elämästä, joka teki minut niin surulliseksi. Aria sanoi minulle, että olen täällä itseni takia ja minun täytyisi välttää tilanteita ja asioita, jotka vaikuttavat minuun voimakkaasti tunnepuolella. Ja kyllä Sheilan tilanne vaikuttaa minuun. Aria pyysi minua keskittymään enemmän itseeni. Tätä ohjeta voisin enemmänkin noudattaa elämässäni, ehkä..
Kysyin onko Aria naimisissa. Hän sanoi, että hänellä on sulhanen, mutta heidän avioliittonsa esteenä on horoskoopillisia-asioita. Tähden olivat ilmeisesti aavistuksen verran huonossa asemassa Arian kohdalla. No toivon, että he löytävät ratkaisun. Minä en edes tiedän monenko aikaan olen syntynyt. Ehkä sen voisi saada selville vaan enpä ole selvitellyt. Olkoon tähteni niin kuin haluavat.

Tämän päiväinen hoitoni vaikutti minuun voimakkaasti tunnetasolla. Kyyneleet tulivat silmiini. Unohdin myös aamulla ottaa lääkkeeni, otin ne vasta hoidon jälkeen..huoh.

Unia, naisia ja miehiä

28.10

Näin omituisia unia. Pitkästä aikaa myös isästäni. Hän oli unessani jotenkin vanhan ja huonovointisen näköinen. Sanoin, että onpa mukava nähdä pitkästä aikaa, sanoin myös unessani äidilleni, että eikö olekin kivaa, kun isä on paikalla, vaikka hän onkin kuollut. Uneni olivat jotenkin kaikki liittyväisiä kotiini tai talooni, jossa asuin. Yhden kohdan unestani muistan erityisen hyvin. Henri, ystäväni ja työntekijäni, oli pystyyn pannut uuden bisneksen, jossa hän myi jonkinlaista ruokaa auton kärrystä. Hän oli myös muuttanut asumaan taloon, jossa oli hirsiseinät esillä ja siinä oli kaksi kerrosta. Kysyin häneltä, että sanotko ihmisille, että asut nykyään isosiskosi talossa ja isosiskolla tarkoitin itseäni. Äitini remontoi unessani minun olohuonettani. Hän oli valinnut tapetit seiniini; vaaleat, lilaa ja okraa, ja kuvioina maailman kartta. Äitini oli niistä erittäin innostunut. Minä en pitänyt niistä lainkaan. Ja valitinkin puolisolleni, että miten hän nyt näin, että en minä täällä pysty asumaan, että ei miellytä lainkaan silmääni. Nukuin lähemmäs kymmenen tuntia eli heräsin vasta seitsemältä aamulla.

Otin nenätipat heti herättyäni. Tipat vaikuttivat joltain hunajanjohdannaiselta. Vasen sieraimeni on täysin tukossa. Oli vaikeaa tehdä hengitysharjoitusta, kun ilma ei kulkenut sisään lainkaan vasemmasta sieraimestani. Yritin siltikin.

Tein myös joogaharjoitukseni. Kroppani on kipeä, niin kuin aina, kun aloitan joogan pitkän tauon jälkeen. Oikea polveni myös kiukkuilee, ratisee ja rutisee. Yritän olla hellävarainen. Muistin ottaa lääkkeeni puoli tuntia ennen aamupalalle menoa. Lääkärini tuli tapaamaan minua ja sanoi minun näyttävän väsyneeltä..No olin juuri lopettanut joogani, joten ehkä syy oli siinä, tai no, varmaan myös siinä, että olen juuri matkustanut tuhansia kilometrejä ja vaihtanut todellisuuteni toiseen..Sielulla kestää hetken pidempään laskeutua tänne. Lintuja on niin paljon ja luonnon rauha, läheisyys ja lumo niin läsnä ympärilläni ja kaikkialla. Ympäristöstä tulee mieleen Indonesia; on niin vehreää ja runsasta ja elinvoimaista. Nyt nenäni vuotaa ja sieraimeni on auennut paremmin.

Aamupalaa söin yhdessä hollantilaisen Marikan kanssa. Hän ei ole hoidossa täällä vaan on syyskuun alusta lähtien opiskellut ajurverdistä lääketiedettä päätohtorimme Ravin kanssa. Kysyin Marikalta: Mikä tekee tästä klinikasta erilaisen verrattuna muihin klinikoihin? Hän vastasi: Että kaikki meidän hoitomme tekevät lääkärit, muissa paikoissa on yleensä harjoittelijoita. Kysyin myös, että minun saamani hoitoni vaikuttaa vain täydelliseltä luksukselta, jatkuvaa hierontaa ja hellittelyä ja että olin kuullut, että muissa paikoissa potilaat oksentelevat ja ripuloivat ja muuta aika hurjan kuuloista touhua. Marika sanoi, että myös tällä klinikalla on vastaavanlaisia hoitoja. Jokaisen potilaan hoitosuunnitelma laaditaan hänen henkilökohtaisia tarpeita tyydyttämään. Mun tarpeet oli sitten vissiin aika ihanat. No vasta yksi hoitopäivä takana ja vaikka sainkin hoitosuunnitelmani ei se vielä ihan täysin minulle auennut. Ainakin ensimmäinen viikkoni menee samalla kaavalla ja seuraavalla viikolla lääkevesi vaihdetaan kuumaan lääkeöljyyn, kuulostaa buenolta. Kolmanella viikolla taisi olla kolmena päivänä suolihuuhtelua, ehkä tai sitten ei, koska ovat sanskriitin kielisiä nimiä ja en aivan ymmärtänyt mitä tohtorini asiasta selitti. Ja viimeisenä viikkona iholleni levitetään riisin ja kookoksen seosta öljyhieronnan lisäksi. Eli käsittääkseni olen täällä hellittävänä neljä viikkoa. Taidan tarvita siis sitä. Mua itkettää, kun vain ajattelenkin asiaa. Mä olin kuitenkin henkisesti valmistautunut aikamoiseen rääkkiinkin, mutta maailmankaikkeus päättikin vain antaa järjettömän määrään rakkautta osakseni. Olkoon siis niin.

Ensimmäisessä tapaamisessani tohtori Ravi kysyi minulta, onko minulle väliä onko hoitajani mies- vai naislääkäri, sanoin että en tiedä, koska en tiedä millaisia hoidot ovat, mutta jos minun täytyy valita nyt valitsen naisen. Aika intiimejähän nuo hoidot ovat. Tässä on semmoinen jännä juttu, että useimmat ainakin minun tuntemani naiset valitsevat myös mieluummin naishierojan ja taasen miehet myös naishierojan, voiko tämä johtua jostain pelosta omasta homoseksuaalisuudesta miehillä? Vai mistä on kyse? Ja miksi taasen naiset valitsevat taas mieluiten naisen..

Ensimmäisen hoitokerran jälkeen olen painotellut mielessäni, voisinko ottaa hoitajakseni miehen...Ei se oikein kivalta tuntuisi tai siis vois varmaan tuntuakkin, mutta se taas sitten ei väldesti tuntuisi kivalta. En uskalla ottaa riskiä, vaikka en mä kyllä tiedä koska mä toisten saisin mahdolisuuden kokea miten nuori intialainen mies hieroo öljyllä mun kehoni joka sopukan..Taidan kuitenkin pysytellä Ariassa.

Tällä hetkellä tilanne on täällä semmoinen, että lääkäreitä on kymmenen eli viisi naislääkäriä ja viisi mieslääkäriä, jonka seurauksena naislääkärit ovat ylityöllistettyjä ja mieslääkereillä ei juurikaan ole hommia. No eilen tänne tuli kaksi iäkästä austraalialaista rouvaa ja he kertoivat, että heillä kummallakin on mieslääkärit ja heille ei annettu edes valinnanmahdollisuutta. Olivat kylläkin kumpikin erittäin tyytyväisiä, eivätkä edes ajatelleet vaihtavansa vaikka saisivat mahdollisuuden.

Juttelin aiheesta myös ystäväni Isabellan kanssa ja hän kertoi tarinan saksalaisesta naisesta, joka oli ollut täällä viime kerralla, ja jonka aviomies on rintakehästä alaspäin halvaantunut. Nainen tuli tänne useammaksi viikoksi ja vaati itselleen nimenomaisesti mieshierojan. Kyllähän me sitä hetken kikattelimme yhdessä. Onhan tää aikamoista ja ei paljon häpeillä sovi. Mä muistan kuitenkin synnyttäessänikin pyytäneeni anteeksi, kun pieraisin. Terveisiä häveliäältä kansalta.

Ollaan me ihmiset aika jänniä otuksia.

Ensimmäinen hoitopäivä

Heräsin ennen kuutta, jostain kuului rukouksia ja lintujen kakofonia oli huikaiseva. Istuin terassillani ja katselin sarastuvaa päivää. Todella paljon lintuja täällä. Edessäni istuu nytkin ilmeisesti jokin astetta suurempi kuningaskalastaja tai sitten jokin muu jättiläislintu, jolla on sähkönturkoosi höyhenpeite

Jotenkin omituinen olo. Olen jossain missä en ole aiemmin ollut, enkä ole lainkaan varma miten mun kuuluisi suhtautua täällä olemiseen. Mähän en ole mitenkään kroonisesti sairas ainakaan tietääkseni. No siitä yskästä, mikä aina säännöllisesti pesiytyy keuhkoihini, mainitsin lääkärille ja issiastani ja ja ja..Kaippa niitä kolotuksia kaikilla piisaa, kun oikein alkaa miettinään. Lääkäri kysyi moneen kertaan, että eikö mulla ole niskakipua. Mä vastasin, että ei ole, eikä päänsärkyäkään nykyään usein. Nuorenpanahan mä kärsin jopa migreenistä ja usein päänsärystä. Kai siihen niskakipuun ois kuulunut vastata kyllä. En mä vaan jotenkin tajunnut että tietty mulla on hartijat jumissa, kun mitään muuta ole tehnytkään lähiaikoina kuin naputellut tällä masiinallani menemään.

Sen aamuisen lintukonsertin jälkeen olin niin uskomattoman reipas, että joogasin koko sarjan läpi! Tätä ei ole tapahtunut sitten kevään jälkeen. Ja oho, miten hyvä olo. Siirryin loppurentoutukseen sängylleni ja sitten tulikin lääkäri kertomaan, että aamupala on kello puolysi ja ensimmäinen hoitoni kello kymmenen. Sain myös kasan lääkkeitä syödäksen puoli tuntia ennen aamupalalle lähtöä. Aika luottavainen mä olen. Popsin pillerit ja huomasin jonkinmoista omituista oloa aamupalalla. Ehkä vähän huimausta tai jonkinmoinsta rentoutusta. Tiedä sitten mistä johtui, nyt kello on puoli kymmenen ja oloni on vieläkin hyvin rentoutunut. Aamupalaksi oli idly ja jotain kasviskarria eli kookospullia, jotka eivät ole makeita ja ei kovinkaan mausteista kastiketta sen kera. Hyvin maistui. Juomaksi tarjoiltiin lämmintä maitoa, jossa oli tosi paljon inkivääriä. Kuulostaa omituistelta, mutta oli tosi hyvää.

Lääkäri tuli kymmeneltä. Nuori intialainen nainen nimeltää Aria. Hän kertoi, että hoitoni muodostuu neljästä tärkeästä asiasta: ensiksikin hyvä mieli ja tarpeeksi lepoa. Hän painotti mielen tärkeyttä. Sitä että positiivisessa ilmapiirissä parantuminen on nopeampaa ja muutenkin mielen tärkeyttä. Toiseksi hoidossani on tärkeää ruokailu eli syömme luomu kasvisruokaa, joka ei ole juurikaan tulista. Makuista kylläkin. Kolmanneksi on lääkitys jota saan. Kyselin pillereistäni ja ne ovat keuhkojeni tueksi, otan myös nenätippoja joka aamu auringonnousun aikaan ja tämän jälkeen hengitän sisään toisella sieraimella ja ulos toisella ja päinvastoin. Tämäkin on keuhkojeni tueksi. Viimeinen, mutta ei vähäisin tärkeä hoitomuotoni on sitten itse hoito, jota saan päivittäin, paitsi en sitten kuukaustisteni aikaan.

Tänään oli ensimmäinen hoitoni, joka kesti puolitoista tuntia. Riisuin itseni nakuksi ja laitoin ylleni pienen vaipannäköisen rätin nimettömäni suojaksi. Menin makaamaan puiselle hoitopöydälle, joka on huoneeni takana olevassa huoneessa. Saan siis hoidot omassa bungalowissani. Makasin nakuna pöydällä ja Aria laittoi kätensä otsalleni ja lauloi jonkinnäköisen mantran. Tunsin rentoutuvani. Sen jälkeen hän kävi kädellään läpi kaikki sakrani hyräilyn (rukouksen) mukaan. Tämän jälkeen otsalleni kaadetiin lämmintä öljyä joka valui päänahkaani myöten kohti niskaa. Vatsani päälle kaadettiin myös lämmintä ölyä spiraalin muotoisesti ja rintojeni, käsieni ja jalkojeni ylle. Olin täydellisen öljyinen. Sen jäkeen hän hieroi minua häpeämättömästi joka paikasta. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Sama toistui selkäpuolelleni. Hieronnan jälkeen päälleni valutettiin kuumaa vettä, jossa oli mukana lääkkeitä. Mukaan tuli pesijänainen avuksi. Tätä veden valutustakin tehtiin pitkä tovi ja kyllä tuntui ihmeelliseltä. Melkein itkin. Oli samanaikaisesti niin avuton ja antautunut olo, tuntui etten koskaan ole saanut niin suurta hoivaa. Tai no, ehkä joskus lapsena. Minut vielä pestiin saippualla ja shamppoolla. Minä vain istuin ja muut tekivät kaiken pesun. Kyyneleet tulivat silmiini ja pesijäni antoi suudelman poskelleni ja sanoi I like you. Minä sanoin: I like you too.

Lääkärini kertoi, että on hyvin yleistä ikäisilläni naisilla, että saman puolen polvi, selkä ja käsikin voi kipeytyä. Kysyin häneltä mistä se johtuu. Aivoissamme on hermoja ja toisella puolen on hmm...mites se nyt menikään kuitenkin auringon puoli ja toisella puolen kuun puoli. Minulla on auringon puoli jotenkin sekaisin eli feminiinien puoli...Yleensä aurinko on mies ja kuu nainen, mutta tässä tapuksessa toisinpäin. Joka tapauksessa tilanne johtuu jotenkin Pittan epätasapainosta, mutta lääkärini ei voinut vielä paremmin kertoa. Hän sanoi, että hän joutuu ensin tutustumaan minuun, että hän ymmärtää mistä kaikki johtuu eli jos nyt oikein ymmärsin, hänen kätensä lukevat kehoani ja tätä kautta hän hoitaa minua.. No joo, enpäs tainnut kauheen hyvin selittää ja johtuu varmaan siitä, etten itsekkään ymmärrä, haastattelen paremmin. Mutta hänen kätesä olivat kuumat ja tunsin energioiden virtausta. Ja tässä ei olut kyse seksuaalisuudesta.

Iltapäivällä tutustuin pikaisesti naapureihini, vanhempaan pariskuntaan. Ovat myös kanadalaisia, mutta asuneet Intiassa kymmeniä vuosia. Vaikuttavat mielenkiintoisilta tyypeiltä.

Päätäni särkee hieman. Ei tosin paljoa. Lounaaksi söin uskomattoman hyvää ruokaa -jälleen ja unohdin ottaa lääkkeeni sitä ennen. No otin sitten ruuan jälkeen, kysyin kuitenkin lääkäriltä, että mites nyt tehdään..

Mä taisin pelotella itseni ja teidät rakkaat ystäväni ja sukulaiseni, mihin mä olin tulossa... Kuulin tänään noilta naapureilta, jotka ovat asuneet täällä Intiassa jo vuosikymmenet, että tämä on yksi arvostetuimmista klinikoista ja täällä pidetään todella hyvä huoli kaikesta. No siltä tuntuukin, helppoa elämää prinsessalla. Terveisiä täältä teille kaikille sinne

ja nähdään pian!

eka päivä panchakarmassa

Ihan kauheen pitkä matka oli. Huh huh tai sit mä oon vaan tullut vanhaksi..Aamulla neljältä oli herätys ja auto kohti Helsinki-Vantaata, sieltä lento Lontooseen, muutama tunti tönötystä ja sitten kohti Delhiä..taas sai tönötellä ja sitten lento Bangaloren kautta Calicuttiin ja sieltä vielä kolmisen tuntia taksilla tänne klinikalle. Yhteensä 32 tuntia ja eipä juurikaan unta.

Onhan se aika vitsikästä, että mä olen klinikalla. Itekseni olenkin hihitellyt siellä kotosuomessa, että tää on vähän sama juttu kun silloin sata vuotta sitten aatelismimmit lähti hermohoitoon Alpeille. Ja onhan täällä vähän omituinen tunnelma. Hulppea henkilökohtainen bungalowi, josta on näkymät puutarhaan ja riisipelloille, linnut laulaa ja katse ja mieli lepää luonnossa. Koko ajan nenän eteen kannetaan jotain herkkuruokia ja väliin sitten naposteltavaa ja teetä.

Mulle ei tänään oikeestaan muuta tapahtunut kuin lääkärit kävi esittelemässä ja olen pariin naapurimimmiin tutustunut. Vieressä asuu malesiankanadalainen ja hänen vieressään sitten intiankanadalainen. Naisia kummatkin, mun toisella puolella asuu keski-ikäinen pariskunta, en ole jutellut ja sitten asuu italialainen ystäväni Isabella ja hänen vieressään vanhempi naisihminen
Eli aika naisvoittosesti mennään ja mä olen tod.näköisesti nuorin.

Mut kutsuttiin myös meidän päälääkärin vastaanotolle. Hän kyseli kaiken mahdollisen, lähtien mun kuukautiskierrosta ja onko mitään sairauksia ja miten paska luistaa jne. Oiskohan se tunnin verta haastattelu kestänyt. Aika avomielinen mä olin -tietysti. Mites muutenkaan.

Sitten kävin kuuntelemassa meditatiivista mantrojen laulua ja söin juurikin illallisen täällä huoneellani, muut meni ruokasaliin syömään. Mä jäin laiskottelemaan oman yksinäisyyteni huomaan. Taidan lähteä unten maille. Huomenna mulla alkaa hoidot. Ei paljonkaan jännitä. 

I

Lääketieteestä

Mustahan piti tulla lääkäri. Olin hyvä ja ahkera koululainen, lukiossa luin kaikki mahdolliset kurssit. Maksimimäärä oppimista oli tavoitteeni: pitkä matikka, laaja fysiikka, bilsan ja psykologian extrakurssit jne..Ja aina harmitti, jos en kokeista saanut täysiä pisteitä. Pyrkimys oli olla kympin tyttö. Jotain kuitenkin tapahtui matkan varrella. Taide alkoi kiehtomaan enemmän ja enemmän, myös teatteri houkutti, loppupeleissä kuitenkin ekologinen maailmankatsomus vei voiton. Ymmärsin, etten koskaan voi astua länsimaisen lääketieteen tielle, tärkeämpää oli mielestäni silloin -ja yhä vieläkin, maalla asuminen ja luonnonmukaisen ruuan syöminen.

Tullessani äidiksi, halusin hoitaa lastani mahdollisimman pitkälle omien arvojeni mukaisesti ja onnekseni myös silloinen omalääkärimme oli kanssani samalla puolella. Sairauden tullessa hoidin pienen potilaani ruokavaliolla, yrteillä, valkosipulilla ja kaalin lehdillä...Lääkärin kanssa sovimme, että tulemme tarkastukseen tarpeeksi usein ja sain ohjeen olla yhteydessä, jos tuntui ettei "poppakonstini" tehonneet. Ehkäpä juurikin tämän hyvän lääkärisuhteen ansiosta lapsemme keuhkokuume otettiin heti tosissaan ja juuripa länsimainen lääketiede kaikkine antibiotteineen pelasti poikani hengen. Olen myös rokottanut itseni ja lapseni kaikilla mahdollisilla rokotteilla, koska matkustamme paljon kolmansissa maissa. En koskaan kykenisi antamaan itselleni anteeksi, jos lapseni sairastuisi tautiin, johon on olemassa rokote.

En siis missään nimessä väheksy länsimaista lääketiedettä. Mutta uskon, että myös muiden vanhojen kulttuurien tiedolla on jotain suurta annettavaa meille ihmisille yhä vieläkin. On siis syytä elää käsikädessä ja katse avoinna.

Jotain kuitenkin on tapahtumassa myös länsimaisen lääketieteen saralla.  Myös tieteellinen tutkimus on entistä kiinnostuneempi vanhojen kulttuurien perimätiedosta: 

"Lääketieteen Nobelin palkinnon sai kolme tutkijaa, jotka ovat kehittäneet tehokkaita lääkkeitä loisten aiheuttamiin sairauksiin. He ovat William CampbellDrew'n yliopistosta Madisonista Yhdysvalloista, Satoshi Omura Kitasaton yliopistosta Tokiosta ja Youyuo Tu perinteisen kiinalaisen lääketieteen akatemiasta Pekingistä. (HS 5.10.15)" 

Nobelin  lääketieteen palkinto meni siis perinteisen kiinalaisen lääketieteen edustajalle. Mielestäni tämä on mielenkiintoista ja merkittävää. Jotain on selkeästi muuttumassa. 

Kuukauden mittainen panchakarma-hoito, jonne olen nyt siis lähdössä, edustaa perinteistä intialaista lääketiedettä ayurvedaa. Kirjoitinkin tuossa eilisessä kirjoituksessani, ettei minulla ole mitään merkittävää sairautta, johon haen hoitoa. Toivonkin kaikkein suurimmassa määrin hoitoni kohdistuvan mieleni tasapainottumiseen. Olen superenerginen nainen ja aika usein huomaan myös tekeväni asioita oman jaksamiseni tuolla puolen. Sisulla.. Toivon siis tämän hoidon auttavan mieleeni. Tasapainottavan minua vielä entisestään. Haluan oppia siis itsestäni: kuka olen, mitä haluan ja miksi. Ehkä tuo viimeinen miksi, on mielenkiintoisin kysymys..

AYURVEDAN PERIAATTEET1) Ayurveda on olennainen osa Veda-kirjallisuutta, joka on vanhinta muistiinmerkittyä tietoa ihmisen kokemusmaailmasta.
2) Ayurveda tulee kahdesta sanskritinkielisestä sanasta - ayus tarkoittaa "elämää", ja veda tarkoittaa "tietoa" tai "tiedettä". Täten, Ayurveda tarkoittaa "elämän tiedettä".

3) Ayurvedan kaksi päämäärää ovat:
a. pidentää elämää ja edistää täydellistä terveyttä (lisätä vuosia elämään ja elämää vuosiin)
b. hävittää täydellisesti kehon sairaudet ja vajaatoiminnat.

4) Ayurveda pitää yksilöä kokonaisuutena ja pyrkii luomaan harmoniaa elämän osa-alueiden välille. Täydellinen terveys tarkoittaa elämää, joka on vakiintunut täydelliseen tasapainoon. Kokonaisuudessaan Ayurvedan tarkoituksena on kehittää ihmisen toiminnan korkeimpia tasoja sekä kehossa että mielessä.

5) Terveyskäsite on Ayurvedassa holistinen eli kokonaisvaltainen.

6) Ayurvedassa kohdistetaan erityistä huomiota doshien tasapainottamiseen. Doshat ovat kolme fysiologiaa hallitsevaa pääperiaatetta (Vata, Pitta, ja Kapha).

http://www.maharishiayurveda.fi/esittely.htm

Panchakarma

Elän tätä elämääni seuraten virtaa, joka tuo luokseni asioita ja niihin sitten tartun. Olen aina yrittänyt tehdä työni reippaasti, ahkerasti ja intohimolla. Luotan, että asiat tapahtuvat juurikin kuin niiden on "määrätty tapahtuvaksi". Uskon siis kohtaloon.

Panchakarma-hoidon sanotaan uudistavan kehoa solutasolla yhtä paljon kuin keho itse tekee seitsemässä vuodessa. Hoito edellyttää mielenlujuutta, sitoutuneisuutta, läsnäoloa ja uskoa omaan puhdistumiseen. Panchakarma-hoito on maailman vanhimman luonnonlääketieteen, ayurvedan, ainutlaatuinen hoitomuoto.

Panchakarma-hoidon tilasin sattumien summana. Parisen vuotta sitten vietin aikaani pikku-Andamaneilla yhdessä italialaisen Isabellan kanssa. Olemme sen jälkeen pitäneet silloin tällöin yhteyttä sähköpostin avulla. Isabella kertoi tämän vuoden alussa menevänsä jälleen toistamiseen Panchakarma -hoitoon, jossa oli viime helmikuussa ollut. Hän sanoi hoidon olleen niin täydellisen ihana ja ainoa asia, jota hän harmitteli oli se, ettei aiemmin ollut tätä hoitomuotoa löytänyt.

Viime talvena viettäessäni aikaa Rishikeshissä joogailemassa tapasin suomalaisen Sinin, joka noudatti myös omaa henkiökohtaista pancha karma hoitoa itseensä..Asia oli siis jollain tavoin minulle tuttu -ainakin nimenä.

Nopskkaana ja näpsäkkäänä tyttönä ei kauan kestänyt, kun olin yhteydessä klinikkaan, jonne Isabella oli jälleen menossa. Ja ihmeen kaupalla sain peruutuspaikan itselleni. Nämä hoitopaikat täyttyvät todella paljon etukäteen. Maksoin varausmaksun ja ostin lentoliput, olin siis jälleen matkalla Intiaan. Tosin minulla ei ollut aavistustakaan minne tai miksi olin menossa.

Minullahan ei ole minkäänlaista suurta sairautta tai muutakaan vaivaa, johon kaipaisin hoitoa. Toisaalta ehkä tämä on jonkinlainen keski-ikäisen naisen riitti. Jotain hyvää itselle...Näillä ajatuksilla lähdin tutustumaan hoitomuotoon...hymyni alkoi hyytymään..Ylensyöntiä, -juontia, oksentamista, ripulointia, iilimatoja ja riisivettä..Herramun jee! Mitä ristusta mä olen oikein ryhtynyt nyt touhuamaan!? oliko pakko....

En oikeastaan uskaltanut asiaan tutustua enää paremmin..

ohessa linkki radio-ohjelmaan aiheesta ja myös klinikkani kotisivu..

http://www.poonthottam.info/history-of-ayurveda.html

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/11/miksi-halusimme-kayda-lapi-panchakarma-hoidon

http://yle.fi/teos/panchakarma/

Tänne sitten kirjoitan päiväkirjaa miten hoitoni sujuu..ollaan kuulolla.