Cleaning Himalaya

Aamu alkoi reippaasti, kun osallistuin siivoustalkoisiin. Kyselin myös jätteiden kierrätyksestä ja koululaisten opiskelusta ympäristöasioista. Kerroin opettajalle, joka oli luokkansa tuonut mukaan siivoamaan Gangan rantoja, projektistani seinäjokisten 8-luokkalaisten kanssa. Silloin teemana oli veden kierto ja miten kaikki kemikaalit ja muoviroskat kiertävät ekosysteemissämme. Intialaiselle opettajalle kerroin valtavista jätelautoista valtamerillä. Hän lupasi tutustua asiaan ja kertoa niistä enemmän koululaisille. Eräs organisaation kuuluva henkilö kertoi Intiassa kierrätettävän 82% kaikista muovipulloista. Myös täällä Rishykeshissä kerätään roskat kotitalouksilta ja hotelleilta ja ne toimitetaan työpajoihin, joissa ne jaotellaan ja lähetetään edelleen kierrätettäväksi. Yhdestä muovipullosta saa 1 rupian palautusrahaa ja se on paljon se täällä. Maanataina menen tutustumaan työpajoihin.http://www.cleanhimalaya.org

Tässä linkki organisaation sivuille: http://www.cleanhimalaya.org

Rishy

Pyhä kaupunki Rishikesh lepää 250km Gangotri-jäätiköltä etelämpänä, josta hindujen pyhä Ganges-joki saa alkunsa. Joen on sanottu saaneen alkunsa Shivan hiuksista ja sen puhdistavan kaikki ongelmat ihmisiltä. Täällä Rishikeshissä minä myös eilisen joogatunnin jälkeen kastauduin kokonaan pyhässä vedessä ja olo tuntui niin keveältä sen jälkeen.

Ganges on noin 2500km pitkä ja maailman toiseksi suurin joki sen mukaan paljonko vettä virtaa siitä. Tämä pyhä joki on myös yksi maaiman saastuneimpia ja toisaalta sen hedelmälliset rannat tarjoavat myös ravinnon ja työn miljoonille ihmisille.

"I come to you as a child to his mother," begins the Ganga Lahiri.[62]

I come as an orphan to you, moist with love.
I come without refuge to you, giver of sacred rest.
I come a fallen man to you, uplifter of all.
I come undone by disease to you, the perfect physician.
I come, my heart dry with thirst, to you, ocean of sweet wine.
Do with me whatever you will.[62]

Yoga yoga

Ihana sukellus tähän todellisuuteen, jossa apinat ovat pelottavia ja lehmien kanssa on mukava jutustella, kellot kilkattavat temppeleissä ja pyhä Ganga virtaa vuolaasti. Jooga on henkistä hyvinvointia, mutta näin kahden astanga vinyasa tunnin jälkeen tunnen vain todella fyysisesti kaikki lihakset kehossani. Tämä tekee hyvää minulle, niin kuin myös pieni kupponen chaita vanhempien setien keittämänä, pitkän kävelyretken välissä. On hyvä olla täälllä.

Can I help you, what you want, where you go

Olla Mrs Nobody, ei sujunut multa alkuunkaan. Tietenkin suunnistin vanhoille tutuille poluille ja torkahtelemaan omaan somaan penthouseeni ja tietenkin heti kyseltiin, että missä sinun poikasi on ja miehesi. Ja sitten kerroin, että juu juu tulossa ovat ja muutenkin sitten puolin jos toisin vaihdeltiin perhekuulumisia ja puhelinnumeronkin Molulta sain, kerta oli toiseen hotskaan mennyt töihin ja varta vasten sitten mua katsomaan hälytettiin. Ja sama kuvio toistui ravintolassa, jossa kävin aamupalalla. On se kyllä hauskaa, mutta toisaalta vähän koomista, koska ajatuksissani olen salamyhkäinen matkustaja täällä jossain kaukana.. No totuus on toinen.

Teppo Järvelä ja ei enää osteoporoosia – Where you from madam?

Niinhän se on, että aina kun lähtee pois oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja täten aiheuttaa itselleen mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä, niin tapaahan niitä. Terveisiä vaan sitten Istanbulin kentältä. Kalja on superkallista ja nettiyhteyttäkään en saanut toimimaan, vaikka kaikki luottokorttini tiedot annoin.. hmmm....

Mut joo, lentskassa tänne mun vieressä istui nuori lääkäri Töölöstä, joka kehuskeli olevansa maailman parhaita osteoporoositutkijoita, no mähän siihen tietty sitten heti, että aijaa, kun mun äidillä ja mummollakin on jo se todettu ja minäkin tutkimuksissa kävin ja sinne päin viitteitä antoi eli ”mamma Juhola olet kevytrakenteinen ja diagnoosi osteopenia”? Tai -pedia, mistä niitä nyt kaikkia muistaa. Mutta kuten sanottu, tämä Teppo Järvelä maailman yksi johtavista osteoporoositutkijoista sanoi, että no hätä ja bullshittiä kaikki. Ei tarvitse mun tai mamman eikä mummonkaan lääkkeitä todennäköisiesti syödä. Riittää hyvät elintavat eli kunnon liikunta ja kunnon ruoka. Kaikki muu on potaskaa.

Ei jälleen kerran tästä tähän ja terveisiä 8,16€ tuopin äärestä...

ps. netti olisi maksanut 1€ lisää. Saa nähdä mitä siitä oikeasti siunaantuu.

Jännittää Where you go?

Täysikuu mollottaa ja pakkanen puhaltelee nurkissa. En nuku oikein hyvin tai en paljon ja vatsaan koskee. Jännittää ja sitten alan murehtimaan, pitäisikö olla enemmän pojan kanssa etukäteen varastoon, ettei sitten vaan tule liian kova ikävä. Ja tuleehan mulle kuitenkin.

Kummallista kuinka monta matkaa sitä on jo elämänsä aikana tehnyt ja silti sitä on aina uuden matkan alussa kuin muurahaispesässä. Onko kaikki valmista ja mitä nyt sitten oikein ja mitä mukaan ja entäpä joku viimehädän äkkipäätös. Ja silti, tiedän sen, että kaikki on niin kovin tavallista kun pääsen liikkeelle. Se on kuin siirtymä toiseen elämään. Ja minä pidän siitä. Elän kuin kahta elämää limittäin ja samaan aikaan. Toinen on tämä elämäni täällä eksoottisessa pohjolassa, maaseudun rauhassa, kauniissa miljöössä pienessä kylässä. Hyvien ihmisten ympäröimänä. Toinen elämäni on trooppisten tähtien alla ajattoman avaruuden tuolla puolen. Siellä kaikki on mahdollista ja aika menettää merkityksensä. On vain jono hetkiä peräjälkeen. En tiedä kummasta pitäisin enemmän. Kummassakin on hyvät puolensa, mutta pojan kasvaessa käännyn yhä enemmän nomadielämän puolelle. Kun pääsen matkalle, on kuin en olisi välissä Suomessa edes käynytkään. Jatkan siitä mihin viimeeksi lopetin. Ja sama käy kotiin takaisin tullessani. Kuin en olisi poissa ollutkaan. Kissa sanoo mjau ja minä keitän tavalliseen tapaan aamukahvini.

Miten sitä sitten voi ja haluaa erota vapaaehtoisesti rakkaistaan ja perheestään moneksi viikoksi. Sitä varmasti monet ihmettelevät. Mutta meidän perheessämme on aina ollut sellaista. Yleensä kuitenkin niin, että minä olen pojan kanssa ja mieheni matkustaa yksinään. Poika on kuitenkin kasvanut ja sitä myöten antanut minulle mahdollisuuden jälleen seikkailla itsekseni. 

Perheemme toimii myös muutenkin eri tavalla kuin valtaosa ns. normiperheistä. Meidän työpaikkamme on yhteinen ja olemme tämän vuoksi paljon yhdessä. Yrityksemme on myös sesonkiluonteinen ja antaa täten meille paljon aikaa olla myös vain kotona. Ja sesongin ollessa huipussaan voi lapsemme aina halutessaan tulla mukaan työpaikalle. Olemme siis paljon yhdessä. Tiedän myös sen, ettei poissaoloni jätä tyhjää aukkoa pojallemme, vaan puolisoni täyttää sen moninkerroin. Poissaoloni antaa mahdollisuuden hienoille isäpoika retkille. He käyvät uimassa, elokuvissa, tutkimusretkillä luonnossa ja myös museoissa. Tekevät paljon asioita yhdessä, joita eivät tekisi, jos olisin kotona. Ja onhan meillä puhelimet ja skypet ja facebookit, joten yhteydenpito kyllä sujuu.

Ja voi miten mukava on sitten jälleen muutaman viikon kuluttua nähdä!

ja kyllä mä pärjään. Mä menen vaellukselle jäätikölle asti. Näin se on.

Ps. eilen saunassa poikani sanoi, että äiti aion aika pian jo muuttaa Borneolle. Minä siihen, että sehän mukavaa, ja hän siihen, että pitää kyllä vissiin voittaa lotossa ensin. Kysyn minkä vuoksi, hän vastasi, että sukelluskoulun ja guesthousen rakentaminen maksaa varmasti aika paljon. 

Minä siihen, että älä koskaan ajattele, että unelmien toteuttamiseen tarvitaan lottovoittoa. Siihen tarvitaan vain tahtoa ja halua tehdä töitä sen eteen.

Mitä mukaan - why like this

Asun perheeni kanssa kodissa, jossa meillä on 8 huonetta, pari kylpyhuonetta ja kolme terassia / kuistia.  Ja tietenkin isot ulkovarastot.
Jätän siis maallisen mammonani ystävieni huomaan ja yritän pakata itselleni 3 kuukaudeksi tavarat pieneen rinkkaan. Painoa ei kovin paljon saisi tulla. Nyt kun lähden yksin, ja puolisoni tulee perästä pojan kanssa, jää puolet normaalista kantamuksestani pois jo ihan tämänkin vuoksi.

 On minun tapani pakata ja matkustaa muutenkin näiden 20 vuoden aikana vaihdellut. On ollut legoa ja hiekkalapiota, makuupussia ja suurta lääkevarustusta.. Nyt kuitenkin tärkeimmät varustukseni lienee läppäri, kamera ja vaelluskengät. Taidan käydä ostamassa vielä angorakerraston.
Yksi kuitenkin on ylitse muiden ja se on hyttysverkko. Ei niin, että murehtisin hyttysiä niin paljon, vaan kaikenlaiset muutkin kaverit on kiva pitää rauhaisan yöunen alta pois. Eli nukun verkon alla mukavammin tietäessäni ettei hämähäkit, torakat, termiitit, rotat ja käärmeet pääse kainalokaverikseni yön aikana. Hyttysverkkoni on vanha ja paikattu ja ostettu jo 90-luvulla Bankokista, mutta se on erityisen hyvä; pienireikäinen ja neiliöön ommeltu, niin että sen saa joka nurkasta kiinni.
Tästä tähän.

nine days to go

Niin, viikko ja rapiat ja lentokone vie jälleen minut kohti uusia seikkailuja. En ole varma, mutta ajattelin, joskos jakaisin ajatuksiani julkisesti. Viime vuonna laitoin Facebookkiin valokuvia ja pientä kirjoituksen pätkää ja se jotenkin tuntui mielekkäältä. Siitä sitten intaantuneena ajattelin tämän blogin kirjoittamista. Nimi on jo lähtökohtasesti ihan huono, mutta ehkä se nivoutuu vielä tämän matkan aikana mieluisemmaksi.
 Intia minua jälleen odottaa kolmeksi kuukaudeksi. Aikaisemmilla matkoillani olen kolunnut paljon Kaakkois-Aasia, Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa ja tietenkin myös Intiassa olen jo ollut viitenä vuotena aiemminkin. Ensimmäisen kerran vuonna 2000. Ensimmäisen kaukomatkani tein vuonna 1994 ja sen jälkeen olen käytännössä viettänyt aina osan talvesta trooppisten tähtien alla eli viimeiset 20 vuotta. Aika kuluu nopeasti. Elämä on kuin kiertoa mustan aukon ympärillä, lapsuuden vuodet olivat niin pitkiä ja hitaasti kuluvia siellä ulkoradalla, nyt olen jo hitusen lähempänä mustaa aukkoa ja vauhti kiihtyy ja vuodet sekaantuvat toisiinsa.
Tarkoitukseni on tällä matkalla lähteä vaellukselle Sikkimiin, joogaamaan Rishikeshiin ja snorklailemaan Andamaneille. Ja siinä välissä olisi tarkoitus osallistua jonkinnäköisiin talkoisiinkin, kuten tämän yhdistyksen toimintaan: http://wastewarriors.org
Voikaa hyvin.