Netitön saari. Pieni saari keskellä Intian valtamerta Bengalin lahdella. Lähin maa taitaa olla Burma tai Indonesia. No Thaimaa ja Intiakin ovat yhtä lähellä tai kaukana. Rantaan huuhtoutuu merivirtojen mukana pulloja enimmäkseen juuri näistä maista, mutta myös Bangladeshista. Mietinkin miten 60-luvulla alkanut muovin vallankumous on vaikuttanut tämän saariryhmän heimoihin, jotka asuvat vielä aivan kivikautisella ajalla. Olisi hauska nähdä heidän kotinsa ja mitä kaikkea he ovat kehitelleet meren huuhtomista tavaroista. Saarilla asuu kuudenlaisia heimoja kuten, Onge, Jarawa, Shompen -heimolaisia ja heidän maansa on ns. suojeluksen alla, mutta youtubessa leviää videoita intialaisista turisteista anatamassa heille tanssia vastaan keksejä. Niin surullista. Rahalla saa ja tyhmiä ihmisiä riittää.
Myös minä käytin meren huuhtomia tavaroita noin 15-vuotta sitten, kun ensikerran astuin Andaman ja Nicobarien saariryhmälle viiden vuorokauden merellä olon jälkeen. Asuin tuolloin Longin saarella pelkässä riipumatossa ja ruuan laitoin itse nuotiolla Port Blairista tuomillani välineillä. Enää leirielämän viettäminen ei ole sallittua. Enkä minä enää saapunut edes laivalla, vaan nopeasti lentäen. Kalkutasta lento kesti kaksi tuntia ja Delhistä neljä ja puolituntia. Lennot ovat varattava todella ajoissa, jos haluaa saada edukkaat liput. Minä maksoin 50€ sivu Kalkutasta. Ajoissa siksi, koska täällä ei juurikaan reppumatkaajia näy, mutta todella paljon intialaisia ryhmämatkaajia, jotka viipyvät tällä meidän pikkusaarellamme yhdenpäivän ajan. Intiassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut keskiluokan vaurastumista ja se näkyy juuri lentoliikenteessä ja tälläisissä oman maansa lomakohteissa.
Olimme myös viime vuonna 6 viikkoa näillä samoilla saarilla ja silloin suoritimme Johanin ja Samin pitämässä paikassa sukelluskortit.
Indian Scuba Explorersin asiakkaita olemme myös tänä vuonna. Poikani, joka nyt on 11 vuotta, on täysin omassa elementissään veden alla happipullojen kanssa. Sukelluksia hänellä on jo pian lähes 30 takana. Ja minä myös -tuntuu kuin sukelluksen avulla pääsisin aivan toiseen todellisuuteen, jossa värit ja muodot ovat kuin satumaasta.
Johan on todellinen merien suojelija ja hän on myös lahjakas pedagogisesti. Poikani on saanut häneltä arvokasta oppia.
Hienot korallit ja kalat eivät ole ainoita tämän meren ihmeitä. Olin eräänä päivänä itsekseni katselemassa merta, poikani olessa sukeltelemassa ja puolisoni naapurisaarella käyttämässä todella hidasta nettiyhteyttä. Minulla ei ollut mukanani uikkareita eikä myöskään snorklareitakaan. Lähdin kuitenkin alas biitsille ajatuksenani vain harhailla. Kohtasin vanhemman miehen ja hän sanoi minulle, että katsohan tuonne, siellä on dugongeja eli merilehmiä, jotka ovat kolmimetrisiä kasvissyöjänisäkkäitä. No minä tietenkin saman tien heitin vaatteet rannalle ja juoksin mereen ja uin rannasta noin sata metriä ulapalle ja yritin nähdä näitä lempeitä jättiläisiä. Lähdin jo uimaan kohti rantaa, kun yht'äkkiä metrin päästä minusta nousi hengittämään kaksi valtavaa sierainta ja sama tapahtui toisella puolellani. Sydämeni takoi tuhatta ja vähän pelottikin. Äiti ja kaksi lasta saattelivat minut takaisin rannalle. Minä sain pienen lahjan elämältä. Kiitos siitä.
Saarella on suomalaisia. Suomi on niin pieni maa ja Intia iso, mutta jotenkin meitä tänne on ajautunut jo viisi tyyppiä, jotka kaikki olemme saman maksimi ajan eli 45 päivää ja tällä samalla saarella. Saunahan siitä seurasi jouluksi. Juuso kävi naurattamassa meidän saaremme pientä sekatavarakauppaa ostamalla sieltä 20m kolmemetriä leveää muovia, Jukka veisteli saunakuupan kookospähkinästä. Pekka sopi oman guesthousensa kanssa, että saamme tämän salaisen saunaprojektin toteuttaa. Salainen ja salainen, koko kylä sille nauraa...
Mutta telttasauna nousi pystyyn jonka ainut ongelma ovat kivet joita saarelta ei tahdo löytyä. On vain korallikiveä, joka halkeaa nuotiossa kuumentaessamme niitä.
Mutta löylyt saimme ja iloa siitä on riittänyt.
Puolisoni kävi muutaman päivä joulun jälkeen naapurisaarella jälleen nettiä käyttämässä ja törmäsi siellä englantilais-suomalaiseen pariskuntaan, jotka asuivat Goalle ja kuuli heiltä, että olette sitten saunan saarellenne laittaneet...juorut kulkee nopeasti...
Jokainen reissari kantaa repussaan tietenkin mitä huvittaa, Juuso päätti seuraavalla reissulla tuoda saunakivet suomesta mukanaan. Turha sille on nauraa. Minulla on hella ja espressopannu ja kahvit messissä. Mites sitä nyt ilman hyvää aamukahvia olisi..
Mitä tämä kaikki sitten maksaa. Asumme paikkamme kalleimassa asunnossa eli omassa pikkutalossa meren rannalla, asuimme myös viime vuonna samaisessa mökissä, joten tiesimme minne tulisimme. Talossa on kaksi huonetta, joiden kummankin yhteydessä on kylpyhuone ja edessä koko talon kokoinen iso terassi, joka toimii olohuoneenamme. Olemme laittaneet pöydän ja tuolit sinne sekä riippumatot. Koko lysti maksaa 800 rupiaa yö eli 9€ Päiväbudjettimme on noin 10€ per jätkä, joka sisältää kaiken ja me elämme todella reteästi. Jos täällä haluaisi vähän pihistellä niin pärjäisi vielä huomattavasti halvemmalla reilusti alle 5€ sisältäen ruuan ja majoituksen.
Vielä joskus koittaa se aika, kun kotini on maailma, mutta home sweet home ja ihana paksu kissa. Pian nähdään!
Myös minä käytin meren huuhtomia tavaroita noin 15-vuotta sitten, kun ensikerran astuin Andaman ja Nicobarien saariryhmälle viiden vuorokauden merellä olon jälkeen. Asuin tuolloin Longin saarella pelkässä riipumatossa ja ruuan laitoin itse nuotiolla Port Blairista tuomillani välineillä. Enää leirielämän viettäminen ei ole sallittua. Enkä minä enää saapunut edes laivalla, vaan nopeasti lentäen. Kalkutasta lento kesti kaksi tuntia ja Delhistä neljä ja puolituntia. Lennot ovat varattava todella ajoissa, jos haluaa saada edukkaat liput. Minä maksoin 50€ sivu Kalkutasta. Ajoissa siksi, koska täällä ei juurikaan reppumatkaajia näy, mutta todella paljon intialaisia ryhmämatkaajia, jotka viipyvät tällä meidän pikkusaarellamme yhdenpäivän ajan. Intiassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut keskiluokan vaurastumista ja se näkyy juuri lentoliikenteessä ja tälläisissä oman maansa lomakohteissa.
Olimme myös viime vuonna 6 viikkoa näillä samoilla saarilla ja silloin suoritimme Johanin ja Samin pitämässä paikassa sukelluskortit.
Indian Scuba Explorersin asiakkaita olemme myös tänä vuonna. Poikani, joka nyt on 11 vuotta, on täysin omassa elementissään veden alla happipullojen kanssa. Sukelluksia hänellä on jo pian lähes 30 takana. Ja minä myös -tuntuu kuin sukelluksen avulla pääsisin aivan toiseen todellisuuteen, jossa värit ja muodot ovat kuin satumaasta.
Johan on todellinen merien suojelija ja hän on myös lahjakas pedagogisesti. Poikani on saanut häneltä arvokasta oppia.
Hienot korallit ja kalat eivät ole ainoita tämän meren ihmeitä. Olin eräänä päivänä itsekseni katselemassa merta, poikani olessa sukeltelemassa ja puolisoni naapurisaarella käyttämässä todella hidasta nettiyhteyttä. Minulla ei ollut mukanani uikkareita eikä myöskään snorklareitakaan. Lähdin kuitenkin alas biitsille ajatuksenani vain harhailla. Kohtasin vanhemman miehen ja hän sanoi minulle, että katsohan tuonne, siellä on dugongeja eli merilehmiä, jotka ovat kolmimetrisiä kasvissyöjänisäkkäitä. No minä tietenkin saman tien heitin vaatteet rannalle ja juoksin mereen ja uin rannasta noin sata metriä ulapalle ja yritin nähdä näitä lempeitä jättiläisiä. Lähdin jo uimaan kohti rantaa, kun yht'äkkiä metrin päästä minusta nousi hengittämään kaksi valtavaa sierainta ja sama tapahtui toisella puolellani. Sydämeni takoi tuhatta ja vähän pelottikin. Äiti ja kaksi lasta saattelivat minut takaisin rannalle. Minä sain pienen lahjan elämältä. Kiitos siitä.
Saarella on suomalaisia. Suomi on niin pieni maa ja Intia iso, mutta jotenkin meitä tänne on ajautunut jo viisi tyyppiä, jotka kaikki olemme saman maksimi ajan eli 45 päivää ja tällä samalla saarella. Saunahan siitä seurasi jouluksi. Juuso kävi naurattamassa meidän saaremme pientä sekatavarakauppaa ostamalla sieltä 20m kolmemetriä leveää muovia, Jukka veisteli saunakuupan kookospähkinästä. Pekka sopi oman guesthousensa kanssa, että saamme tämän salaisen saunaprojektin toteuttaa. Salainen ja salainen, koko kylä sille nauraa...
Mutta telttasauna nousi pystyyn jonka ainut ongelma ovat kivet joita saarelta ei tahdo löytyä. On vain korallikiveä, joka halkeaa nuotiossa kuumentaessamme niitä.
Mutta löylyt saimme ja iloa siitä on riittänyt.
Puolisoni kävi muutaman päivä joulun jälkeen naapurisaarella jälleen nettiä käyttämässä ja törmäsi siellä englantilais-suomalaiseen pariskuntaan, jotka asuivat Goalle ja kuuli heiltä, että olette sitten saunan saarellenne laittaneet...juorut kulkee nopeasti...
Jokainen reissari kantaa repussaan tietenkin mitä huvittaa, Juuso päätti seuraavalla reissulla tuoda saunakivet suomesta mukanaan. Turha sille on nauraa. Minulla on hella ja espressopannu ja kahvit messissä. Mites sitä nyt ilman hyvää aamukahvia olisi..
Mitä tämä kaikki sitten maksaa. Asumme paikkamme kalleimassa asunnossa eli omassa pikkutalossa meren rannalla, asuimme myös viime vuonna samaisessa mökissä, joten tiesimme minne tulisimme. Talossa on kaksi huonetta, joiden kummankin yhteydessä on kylpyhuone ja edessä koko talon kokoinen iso terassi, joka toimii olohuoneenamme. Olemme laittaneet pöydän ja tuolit sinne sekä riippumatot. Koko lysti maksaa 800 rupiaa yö eli 9€ Päiväbudjettimme on noin 10€ per jätkä, joka sisältää kaiken ja me elämme todella reteästi. Jos täällä haluaisi vähän pihistellä niin pärjäisi vielä huomattavasti halvemmalla reilusti alle 5€ sisältäen ruuan ja majoituksen.
Vielä joskus koittaa se aika, kun kotini on maailma, mutta home sweet home ja ihana paksu kissa. Pian nähdään!
