päivät rutinoituvat -laitostunko?

29.10.

Eilinen hoitoni oli iltapäivällä kello kolme ja tänä aamuna sain hierontani kello 7.15. 

Olen tullut niin todella hoidetuksi ja hellityksi -tän on pakko vaikuttaa jotenkin. Niin paljon koskettelua ja hyväilyä, rukouksia ja rakkaudentäyteistä tunnetta. Ja sitten tämä ympäristö; luomoavan kaunista. Tänä aamuna kun istuin pökkeröisenä hoitoni jälkeen kuistillani, käveli riikinkukko eteeni, tepasteli siinä aikansa ja sen jälkeen lehahti pois.

Olo on vähän apea ja ei kuitenkaan. Kai tämä ympäristön ja aktiivisuuden muutos vaikuttaa; on pakko levätä. Olen yhtäaikaisesti kyllästynyt ja silti saamaton. Voisin tehdä vaikka mitä ja silti huomaan vain lepäileväni.

Kerroin unistani lääkärilleni, hän sanoi hoitojen vaikuttavan niin, että ne nostavat pinnalle erilaisia tunteitani. Näin taitaa olla. Näin viime yönäkin unta isästäni.

No niin, sain kuin sainkin aikaiseksi jälleen joogattua ja se oli sitten kolmas päivä eli odotettavissa lihaskivun hellittämistä ja samoin kuin joogan helpottumista. Aina näin tauon jälkeen alkaessani joogaamaan lihakseni kipeytyvät niin, etten melkein askelta pysty ottamaan tai kättäni nostamaan. Kolmannen kerran jälkeen helpottuu ja aina, aina mä päätän, etten enää pidä tälläisiä taukoja. Mikä siinä on kun siellä omassa kodissa on aina niin kiire tai muuten en vain saa aikaiseksi ja täällä Intiassa olen kuin toinen nainen.... Mutta kummasti olo freesaantui joogauksen jälkeen ja Isabellan kanssa istuskelin ja naureskelimme kaikenmaailman jutuille. Fiiliksestä toiseen.

Lääkärini Ravin mukaan mä olen tälläinen (hän ei kuitenkaan ole vielä tavannut mun tulista Pitta-puoltani, joka nostatti päätään tämän päiväisen tarinan kuullessani, kerron teille ihan pian..):



Vata Kapha
“Tämän tyypin on usein vaikea tunnistaa itseään kirjallisen testin perusteella, koska vata ja kapha ovat monessa asiassa toistensa vastakohtia. Vatatyypillä on taipumusta epäröintiin. Tyypin paljastaa yleensä se, että hoikka vatarakenne yhdistyy rennon vapautuneeseen kaphan esiintymistapaan, millaista ei koskaan nähdä puhtaissa vatatyypeissä. He ovat siis kaphapersoonia, jotka eivät jostain syystä ole saaneet massaa ja itse asiassa he voivat olla aika pienikokoisiakin, koska heidän ruumiinrakennettaan hallitsee vatan epäsäännöllisyys.
Aina liikkeessä olevasta vatasta poiketen vata-kaphassa on sisäistä vakautta. He ovat yleensä luonteeltaan tasaisia, mutta voivat stressaantuessaan reagoida vatatyyppien levottomuudella ja hätäännyksellä vata-kapha tyypit ovat yleensä nopeita ja tehokkaita, kun toimintaa tarvitaan, mutta voivat kapha-taipumuksensa mukaan myös pitkittää asioita. Heillä voi olla myös halua kerätä ja säilyttää. Vata-kaphat tuntevat usein voimakasta vastenmielisyyttä kylmää säätä kohtaan, koska molemmat doshat ovat kylmiä ja tämän vuoksi heidän ruoansulatuksensa voi olla myös epäsäännöllinen tai hidas.”( www.http://navadina.net/kehotyypit/)


Tänään juttelin Sheilan, kanadanmalesialaisen naisen kanssa. Hän on mua vuoden vanhempi ja 25 kiloa kevyempi. Hän kertoi, että oli nuorena Malesiassa nähnyt niin paljon perheväkivaltaa, että oli päättänyt ettei koskaan mene naimisiin malesialaisen miehen kanssa. Hän meni naimisiin 19 vuotiaana kanadalaisen miehen kanssa ja sai tyttären ja pojan aikalailla heti naimisiin menon jälkeen eli lapset ovat nyt 20 ja 19 -vuotiaat. Sheila on eronnut miehestään kuukausi sitten. Hän on lähellä kuolemaa. Anorektinen, kaikki luut moneen kertaan murrettuna ja mieli vielä pahemmin. Hänen aviomiehensä lukee raamattua ja on superväkivaltainen. Sheila on niin tottunut pelkoon ja siihen, että mikä tahansa sana voi johtaa silmittömään väkivaltaan. Mä tulin niin surulliseksi. Hän on käytännössä koko ajan sisällä bungalowissaan ja meditoi. Hän on uskomattoman kaunis kasvoiltaan; ei rypyn ryppyä ja suuret kauniit silmät. Meidän intiankanadalainen toissailtana vitsailikin, että arvaammeko kuinka vanha Sheila on. Minä arvasin, mutta Isabella ajatteli kymmenen vuotta nuoremmaksi. Sanoin Sheilalle silloin, että sinulla ei ole rypyn ryppyä, koska et naura tarpeeksi. Sehän oli tietenkin vitsi, koska nauroimme koko ajan siinä pöytäseurueessa, mutta Sheilan totinen vastaus: näin on, jäi mieleeni. Ja tänään hän kertoi minulle tarinansa. Miten surulliseksi minä tulin. Ja jos te näkisitte hänet, voi sentään. Sheila lähti meidän kanssa kävelylle riisipeltojen ympäri. Jouduin kantamaan hänet yhden mäen yli vaikka hänellä oli sateenvarjo kävelykeppinään. Hän ei päässyt kulkemaan. Kevythän hän oli.
Voi kunpa ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa olisi olemassa. Sheila oli saanut osakseen kumpaakin oikein roimalla kädellä. Kunpa hän ei kuolisi vaan voimistuisi ja pystyisi todellakin jättämään miehensä. Pyysin häntä olla menemättä takaisin Kanadaan, ennen kuin on tarpeeksi vahva, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Niin kauan on toivoa, kuin on elämää. Hän kertoi olleensa todella lähellä itsemurhaa viime keväänä. Pyysin häntä jaksamaan nyt. Sanoin, että mahdollisesti lapsenlapsesi tulevat tarvitsemaan sinua ja voittoasi tästä taistelusta.
Illalisella kysyin Sheilalta miten hän löysi tämän paikan? Hän kertoi sen olevan ihme. Hän oli kaatunut portaissa ja ainut luu mikä häneltä silloin murtui oli jalassa oleva pieni luu, jota hän sanoi kutsuttavan rakastavaisten luuksi..Ei hajuakaan mikä tämä olisi suomeksi ja englannikielistä nimeäkään en muista. Luun murtuman seurauksena hän joutui pyörätuoliin kolmeksi kuukaudeksi, jonka aikana hän rukoili ja meditoi paljon. Hän sai jonkinmoisen valaistuksen tai näyn tai unen tai jotain, jossa hänelle kerrottiin, että Intiassa hän parantuu. Hän oli kauhistunut. Ei ollut koskaan käynyt Intiassa eikä todellakaan voinut edes aavistaa mihin siellä suuntaisi -liian iso ja liian paljon. Kulkiessaan kotikaupungissaan hän huomasi mainoksen jossa mainittiin Ayurverdisestä hoidosta hänen kotikaupungissaan. Hän soitti sinne ja varasi viikon ajan. Hoitaja siellä oli opiskellut meidän päälääkärimme tohtori Ravin opastuksella ja sanoi Sheilalle, että sinulle ei viikko riitä ja näin hän löysi tiensä tänne ja on tosiaan nyt täällä neljättä kertaa. Ensimmäisellä kerralla hänen jalkansa saatiin kuntoon. Olen kuullut nyt moneen kertaan sanottavan, että tämä klinikka missä olen on yksi parhaita ja arvostetuimpia Intiassa.
Tää on mun hermoparantola.



30 .10.
Heräsin jälleen 04.20 illalla yritin valvoa myöhempään välttääkseni nämä aamun aikaiset heräämiset, mutta toisaalta aamut on mun juttuni, että väliäkös sillä. Linnut nukkuivat vielä, vain riikinkukko rääkäisi muutaman kerran jossain kauempana. Auringon sarastaessa menin ulos istumaan; kolibrit lentelivät ja hassu musta lintu istui omalla oksallaan levitellen siipiään. Kuu mollotti vielä suurena, kauempaa temppelistä kaikuivat rukoukset. Yritin meditoida, mutta sitten muistin Jukan keikkajutut, palasin hengitykseni tarkkailuun, mutta polveani alkoi koskea ja vaihdoin asentoani. Meditoin, mutta huomasin hyttysen sisällä ja häädin sen ja avasin ikkunan. Lopetin meditoinnin ja kävin pitkäkseni kuuntelemaan linnunlaulua. Nukahdin.
Heräsin, juuri ennen hoitoni alkua. Aria tuli luokseni. Sanoin hänelle, että minusta tuntuisi hyvältä jos saisin pidempään päähierontaa, hän kertoi sen kuuluvan hoitosuunnitelmani kakkosvaiheeseen. Aria sanoi, että voimme siirtää hoitoaikaani tunnilla, jotta ehdin syömään aamupalan ensin. Aria myös kysyi, käykö minulle, jos Marika, opiskelija, tulee seuraamaan hoitoani. Marika ei ole vielä tutustunut tähän hoitoon, jota minulle tehdään juuri nyt. Vastasin, että en tiedä. Toisaalta onko sillä nyt niin väliä ja toisaalta haluaisin pitää oman tilani omanani ja yksityisyyteni itselläni. Sovin, että ok, mutta sanoin, että voin helposti pyytää häntä poistumaan, jonka hän sitten ymmärsi.
Juttelin aamupalalla lääkärini kanssa ruuastamme. Kysyin miksi ruokamme ei ole tulista. Aria kertoi mausteiden vaikuttavan tunnepuolella ja hoitojen aikana kaikki ylimääräiset ärsykkeet olisi pidettävä mahdollisimman vähäisinä. Kerroin Arialle myös muutamalla sanalla Sheilan elämästä, joka teki minut niin surulliseksi. Aria sanoi minulle, että olen täällä itseni takia ja minun täytyisi välttää tilanteita ja asioita, jotka vaikuttavat minuun voimakkaasti tunnepuolella. Ja kyllä Sheilan tilanne vaikuttaa minuun. Aria pyysi minua keskittymään enemmän itseeni. Tätä ohjeta voisin enemmänkin noudattaa elämässäni, ehkä..
Kysyin onko Aria naimisissa. Hän sanoi, että hänellä on sulhanen, mutta heidän avioliittonsa esteenä on horoskoopillisia-asioita. Tähden olivat ilmeisesti aavistuksen verran huonossa asemassa Arian kohdalla. No toivon, että he löytävät ratkaisun. Minä en edes tiedän monenko aikaan olen syntynyt. Ehkä sen voisi saada selville vaan enpä ole selvitellyt. Olkoon tähteni niin kuin haluavat.

Tämän päiväinen hoitoni vaikutti minuun voimakkaasti tunnetasolla. Kyyneleet tulivat silmiini. Unohdin myös aamulla ottaa lääkkeeni, otin ne vasta hoidon jälkeen..huoh.