tiistai 27. lokakuuta 2015

Ensimmäinen hoitopäivä

Heräsin ennen kuutta, jostain kuului rukouksia ja lintujen kakofonia oli huikaiseva. Istuin terassillani ja katselin sarastuvaa päivää. Todella paljon lintuja täällä. Edessäni istuu nytkin ilmeisesti jokin astetta suurempi kuningaskalastaja tai sitten jokin muu jättiläislintu, jolla on sähkönturkoosi höyhenpeite

Jotenkin omituinen olo. Olen jossain missä en ole aiemmin ollut, enkä ole lainkaan varma miten mun kuuluisi suhtautua täällä olemiseen. Mähän en ole mitenkään kroonisesti sairas ainakaan tietääkseni. No siitä yskästä, mikä aina säännöllisesti pesiytyy keuhkoihini, mainitsin lääkärille ja issiastani ja ja ja..Kaippa niitä kolotuksia kaikilla piisaa, kun oikein alkaa miettinään. Lääkäri kysyi moneen kertaan, että eikö mulla ole niskakipua. Mä vastasin, että ei ole, eikä päänsärkyäkään nykyään usein. Nuorenpanahan mä kärsin jopa migreenistä ja usein päänsärystä. Kai siihen niskakipuun ois kuulunut vastata kyllä. En mä vaan jotenkin tajunnut että tietty mulla on hartijat jumissa, kun mitään muuta ole tehnytkään lähiaikoina kuin naputellut tällä masiinallani menemään.

Sen aamuisen lintukonsertin jälkeen olin niin uskomattoman reipas, että joogasin koko sarjan läpi! Tätä ei ole tapahtunut sitten kevään jälkeen. Ja oho, miten hyvä olo. Siirryin loppurentoutukseen sängylleni ja sitten tulikin lääkäri kertomaan, että aamupala on kello puolysi ja ensimmäinen hoitoni kello kymmenen. Sain myös kasan lääkkeitä syödäksen puoli tuntia ennen aamupalalle lähtöä. Aika luottavainen mä olen. Popsin pillerit ja huomasin jonkinmoista omituista oloa aamupalalla. Ehkä vähän huimausta tai jonkinmoinsta rentoutusta. Tiedä sitten mistä johtui, nyt kello on puoli kymmenen ja oloni on vieläkin hyvin rentoutunut. Aamupalaksi oli idly ja jotain kasviskarria eli kookospullia, jotka eivät ole makeita ja ei kovinkaan mausteista kastiketta sen kera. Hyvin maistui. Juomaksi tarjoiltiin lämmintä maitoa, jossa oli tosi paljon inkivääriä. Kuulostaa omituistelta, mutta oli tosi hyvää.

Lääkäri tuli kymmeneltä. Nuori intialainen nainen nimeltää Aria. Hän kertoi, että hoitoni muodostuu neljästä tärkeästä asiasta: ensiksikin hyvä mieli ja tarpeeksi lepoa. Hän painotti mielen tärkeyttä. Sitä että positiivisessa ilmapiirissä parantuminen on nopeampaa ja muutenkin mielen tärkeyttä. Toiseksi hoidossani on tärkeää ruokailu eli syömme luomu kasvisruokaa, joka ei ole juurikaan tulista. Makuista kylläkin. Kolmanneksi on lääkitys jota saan. Kyselin pillereistäni ja ne ovat keuhkojeni tueksi, otan myös nenätippoja joka aamu auringonnousun aikaan ja tämän jälkeen hengitän sisään toisella sieraimella ja ulos toisella ja päinvastoin. Tämäkin on keuhkojeni tueksi. Viimeinen, mutta ei vähäisin tärkeä hoitomuotoni on sitten itse hoito, jota saan päivittäin, paitsi en sitten kuukaustisteni aikaan.
Tänään oli ensimmäinen hoitoni, joka kesti puolitoista tuntia. Riisuin itseni nakuksi ja laitoin ylleni pienen vaipannäköisen rätin nimettömäni suojaksi. Menin makaamaan puiselle hoitopöydälle, joka on huoneeni takana olevassa huoneessa. Saan siis hoidot omassa bungalowissani. Makasin nakuna pöydällä ja Aria laittoi kätensä otsalleni ja lauloi jonkinnäköisen mantran. Tunsin rentoutuvani. Sen jälkeen hän kävi kädellään läpi kaikki sakrani hyräilyn (rukouksen) mukaan. Tämän jälkeen otsalleni kaadetiin lämmintä öljyä joka valui päänahkaani myöten kohti niskaa. Vatsani päälle kaadettiin myös lämmintä ölyä spiraalin muotoisesti ja rintojeni, käsieni ja jalkojeni ylle. Olin täydellisen öljyinen. Sen jäkeen hän hieroi minua häpeämättömästi joka paikasta. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Sama toistui selkäpuolelleni. Hieronnan jälkeen päälleni valutettiin kuumaa vettä, jossa oli mukana lääkkeitä. Mukaan tuli pesijänainen avuksi. Tätä veden valutustakin tehtiin pitkä tovi ja kyllä tuntui ihmeelliseltä. Melkein itkin. Oli samanaikaisesti niin avuton ja antautunut olo, tuntui etten koskaan ole saanut niin suurta hoivaa. Tai no, ehkä joskus lapsena. Minut vielä pestiin saippualla ja shamppoolla. Minä vain istuin ja muut tekivät kaiken pesun. Kyyneleet tulivat silmiini ja pesijäni antoi suudelman poskelleni ja sanoi I like you. Minä sanoin: I like you too.

Lääkärini kertoi, että on hyvin yleistä ikäisilläni naisilla, että saman puolen polvi, selkä ja käsikin voi kipeytyä. Kysyin häneltä mistä se johtuu. Aivoissamme on hermoja ja toisella puolen on hmm...mites se nyt menikään kuitenkin auringon puoli ja toisella puolen kuun puoli. Minulla on auringon puoli jotenkin sekaisin eli feminiinien puoli...Yleensä aurinko on mies ja kuu nainen, mutta tässä tapuksessa toisinpäin. Joka tapauksessa tilanne johtuu jotenkin Pittan epätasapainosta, mutta lääkärini ei voinut vielä paremmin kertoa. Hän sanoi, että hän joutuu ensin tutustumaan minuun, että hän ymmärtää mistä kaikki johtuu eli jos nyt oikein ymmärsin, hänen kätensä lukevat kehoani ja tätä kautta hän hoitaa minua.. No joo, enpäs tainnut kauheen hyvin selittää ja johtuu varmaan siitä, etten itsekkään ymmärrä, haastattelen paremmin. Mutta hänen kätesä olivat kuumat ja tunsin energioiden virtausta. Ja tässä ei olut kyse seksuaalisuudesta.

Iltapäivällä tutustuin pikaisesti naapureihini, vanhempaan pariskuntaan. Ovat myös kanadalaisia, mutta asuneet Intiassa kymmeniä vuosia. Vaikuttavat mielenkiintoisilta tyypeiltä.

Päätäni särkee hieman. Ei tosin paljoa. Lounaaksi söin uskomattoman hyvää ruokaa -jälleen ja unohdin ottaa lääkkeeni sitä ennen. No otin sitten ruuan jälkeen, kysyin kuitenkin lääkäriltä, että mites nyt tehdään..


Mä taisin pelotella itseni ja teidät rakkaat ystäväni ja sukulaiseni, mihin mä olin tulossa... Kuulin tänään noilta naapureilta, jotka ovat asuneet täällä Intiassa jo vuosikymmenet, että tämä on yksi arvostetuimmista klinikoista ja täällä pidetään todella hyvä huoli kaikesta. No siltä tuntuukin, helppoa elämää prinsessalla. Terveisiä täältä teille kaikille sinne



ja nähdään pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti