1. marraskuuta 2015
Katos, laitoin J. Karjalaista soimaan ja totean tanssivani ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana. Meillähän on kotona semmoista, että minä tanssahtelen vähän väliä ja joka mutkassa ja puolisoni sanoo, että muusikot ei tanssi. Mutta ei se totta ole, välillä hän pyytää mua tanssimaan ja välillä tanssimme yhdessä vaikka ei musiikkina ole muuta kuin oma sydämen sykkeemme. Lapsemme aina nauraa tansillemme ja välillä hän tulee mukaankin. Meillä on myös tapana ollut pitää biisonikokouksia, jossa laitamme kaikkien kolmen päät yhteen ja hymisemme kuten niin hmm biisonit...Mulla taitaa olla koti-ikävä. Vaan onhan mun hyvä täällä olla ja onhan heillä siellä. Niin kuin jo jossain tuolla taaemmassa blogissani kirjoitinkin, ei minun tai puolisoni poissaolo ole vain kurja juttu. Se myös mahdollistaa aivan erilaisen yhdessäolon lapsen kanssa. Spesiaaliaikaa, sitä tuo isä ja poika nyt viettävät ja pian myös me ihan perheenäkin.
Mä alan tuntea täällä ja tosi hyvin henkilökunnan ja utelias kun olen, niin tiedän jo monen monta tarinaakin. Todella paljon olen kuullut puhuttavan siitä kuinka meidän lääkärimme Ravi on yksi Intian tärkeimmistä ayuverdisitä tohtoreista.
Tässä hoidossahan oli neljä tärkeää asiaa eli:
1. Lepo (nukkuminen, positiivinen mieli, rauhallinen olo etc.)
2. Lääkkeet ( yrteistä valmistettuja ayurverdisiä lääkkeitä) minä syön kolmea erilaista ja niiden vaikutus pitäisi olla keuhkoihin. Mulla on aina semmoinen pieni rahina keuhkoissa ja välillä joudun yskäisemään sen pois. Saan myös helposti flunssan jälkitautina yskän, joka kestää ja kestää ja kestää ja kuulostaa siltä kuin yskisin keuhkoni kokonaan pois. Olen nyt syönyt viikon tabletteja ja voin todeta että rohina on kadonnut.
3. Hoidot koostuvat kohdallani päivittäisistä 1,5h öljyhieronnoista, joiden lisäksi tulee lääkevettä tai lääkeöljyä etc. Saan neljä eri hoitomuotoa ja yksi hoito kestää viikon verran. Näiden tarkoitus on puhdistaa minua sekä tasapainottaa mieltäni. Ja kyllä pojat toimii. Ei kai mikään ole mukavampaa, kuin tulla perinpohjin hellityksi kerran päivässä. Ja pesijänaiseni vasta ihana on. Minä istun kuin puupökkelö ja hän pesee minut kuin pienen tytön. Ja kuivaa päällepäätteeksi pyyhkeellä. Ihan samanlainen olo kuin silloin pienenä tyttönä isän ja äidin kanssa saunassa.
4. ruoka saamme vain luomu kasvisruokaa ja emme sitäkään mitenkään ylenmäärin. Myöskin riippuen hoidoista kaikki eivät saa aivan samanlaista ruokaa. Mutta periaatteessa se menee jotenkin näin, ainakin minun kohdallani: aamulla seitsemältä saan kupillisen kuumaa inkivääriteetä, sekä kannullisen yrttiteetä. 8.30 saamme aamupalan, joka on jonkinlaista kookosta tai riisiä kevyellä kasviskarrilla. Kahden aikaan saamme lounaan, joka on täysjyväriisiä, papuja tai muuta proteiinipitoista, pikkelsiä, jotain tuoretta, yleensä jugurtin kera, kookostahnaa sekä kookoskeitto kasviksilla sekä kaksi juomaa toinen voijugurttia ja toinen mausteinen keittomainen juoma. Mikään ruuista ei ole chiliä nähnytkään. Iltapäivällä saamme tuoreita ja kuivattuja hedelmiä sekä inkivääriteetä ja illallinen seitsemän aikaan koostuu ohuesta leivästä sekä lautasellisesta linssikeittoa. Olen jatkuvasti kylläinen ja tunnen, että tämä ruoka on minulle hyväksi. (tosin haaveilen kahvista, viinistä, homejuustosta, suklaasta, oliiveista..välihuomautus ja vinkki perheelleni)
Näiden neljän asian lisäksi teen joka päivä noin tunnin verran joogaa sekä yritän meditoida, luen kirjoja ( täällä on huikea kirjasto) tällä hetkellä luvussa on Minä olen Malala eli Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun pakistanilaisen teinitytön tarina ja Arundhati Royn The God of Small Things sekä sieltä täältä silmäilen Swami Sukhabodhanandan Oh, Life Relax Please! -kirjaa, joka on jonkinlainen buddhalaisen oppien mukaan kirjoitettu elämänvalmennuskirja, jotta ihmiset hoksaisivat että puolisoiden kanssa ei kannata riidellä eikä muidenkaan ja että elämä on juurikin nyt ja tässä eikä jossain tulevaisuudessa. Ja että hyvyys on parempi juttu kuin pahuus ja aina ei kannata yrittää väenvängällä olla oikeassa. Käyn myös kävelemässä riisivainioiden keskellä tai katselen lintuja. Olen oppinut tunnistamaan ne kaikki. Hassuja ovat.
Katos, laitoin J. Karjalaista soimaan ja totean tanssivani ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana. Meillähän on kotona semmoista, että minä tanssahtelen vähän väliä ja joka mutkassa ja puolisoni sanoo, että muusikot ei tanssi. Mutta ei se totta ole, välillä hän pyytää mua tanssimaan ja välillä tanssimme yhdessä vaikka ei musiikkina ole muuta kuin oma sydämen sykkeemme. Lapsemme aina nauraa tansillemme ja välillä hän tulee mukaankin. Meillä on myös tapana ollut pitää biisonikokouksia, jossa laitamme kaikkien kolmen päät yhteen ja hymisemme kuten niin hmm biisonit...Mulla taitaa olla koti-ikävä. Vaan onhan mun hyvä täällä olla ja onhan heillä siellä. Niin kuin jo jossain tuolla taaemmassa blogissani kirjoitinkin, ei minun tai puolisoni poissaolo ole vain kurja juttu. Se myös mahdollistaa aivan erilaisen yhdessäolon lapsen kanssa. Spesiaaliaikaa, sitä tuo isä ja poika nyt viettävät ja pian myös me ihan perheenäkin.
Mä alan tuntea täällä ja tosi hyvin henkilökunnan ja utelias kun olen, niin tiedän jo monen monta tarinaakin. Todella paljon olen kuullut puhuttavan siitä kuinka meidän lääkärimme Ravi on yksi Intian tärkeimmistä ayuverdisitä tohtoreista.
Tässä hoidossahan oli neljä tärkeää asiaa eli:
1. Lepo (nukkuminen, positiivinen mieli, rauhallinen olo etc.)
2. Lääkkeet ( yrteistä valmistettuja ayurverdisiä lääkkeitä) minä syön kolmea erilaista ja niiden vaikutus pitäisi olla keuhkoihin. Mulla on aina semmoinen pieni rahina keuhkoissa ja välillä joudun yskäisemään sen pois. Saan myös helposti flunssan jälkitautina yskän, joka kestää ja kestää ja kestää ja kuulostaa siltä kuin yskisin keuhkoni kokonaan pois. Olen nyt syönyt viikon tabletteja ja voin todeta että rohina on kadonnut.
3. Hoidot koostuvat kohdallani päivittäisistä 1,5h öljyhieronnoista, joiden lisäksi tulee lääkevettä tai lääkeöljyä etc. Saan neljä eri hoitomuotoa ja yksi hoito kestää viikon verran. Näiden tarkoitus on puhdistaa minua sekä tasapainottaa mieltäni. Ja kyllä pojat toimii. Ei kai mikään ole mukavampaa, kuin tulla perinpohjin hellityksi kerran päivässä. Ja pesijänaiseni vasta ihana on. Minä istun kuin puupökkelö ja hän pesee minut kuin pienen tytön. Ja kuivaa päällepäätteeksi pyyhkeellä. Ihan samanlainen olo kuin silloin pienenä tyttönä isän ja äidin kanssa saunassa.
4. ruoka saamme vain luomu kasvisruokaa ja emme sitäkään mitenkään ylenmäärin. Myöskin riippuen hoidoista kaikki eivät saa aivan samanlaista ruokaa. Mutta periaatteessa se menee jotenkin näin, ainakin minun kohdallani: aamulla seitsemältä saan kupillisen kuumaa inkivääriteetä, sekä kannullisen yrttiteetä. 8.30 saamme aamupalan, joka on jonkinlaista kookosta tai riisiä kevyellä kasviskarrilla. Kahden aikaan saamme lounaan, joka on täysjyväriisiä, papuja tai muuta proteiinipitoista, pikkelsiä, jotain tuoretta, yleensä jugurtin kera, kookostahnaa sekä kookoskeitto kasviksilla sekä kaksi juomaa toinen voijugurttia ja toinen mausteinen keittomainen juoma. Mikään ruuista ei ole chiliä nähnytkään. Iltapäivällä saamme tuoreita ja kuivattuja hedelmiä sekä inkivääriteetä ja illallinen seitsemän aikaan koostuu ohuesta leivästä sekä lautasellisesta linssikeittoa. Olen jatkuvasti kylläinen ja tunnen, että tämä ruoka on minulle hyväksi. (tosin haaveilen kahvista, viinistä, homejuustosta, suklaasta, oliiveista..välihuomautus ja vinkki perheelleni)
Näiden neljän asian lisäksi teen joka päivä noin tunnin verran joogaa sekä yritän meditoida, luen kirjoja ( täällä on huikea kirjasto) tällä hetkellä luvussa on Minä olen Malala eli Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun pakistanilaisen teinitytön tarina ja Arundhati Royn The God of Small Things sekä sieltä täältä silmäilen Swami Sukhabodhanandan Oh, Life Relax Please! -kirjaa, joka on jonkinlainen buddhalaisen oppien mukaan kirjoitettu elämänvalmennuskirja, jotta ihmiset hoksaisivat että puolisoiden kanssa ei kannata riidellä eikä muidenkaan ja että elämä on juurikin nyt ja tässä eikä jossain tulevaisuudessa. Ja että hyvyys on parempi juttu kuin pahuus ja aina ei kannata yrittää väenvängällä olla oikeassa. Käyn myös kävelemässä riisivainioiden keskellä tai katselen lintuja. Olen oppinut tunnistamaan ne kaikki. Hassuja ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti