28.10

Näin omituisia unia. Pitkästä aikaa myös isästäni. Hän oli unessani jotenkin vanhan ja huonovointisen näköinen. Sanoin, että onpa mukava nähdä pitkästä aikaa, sanoin myös unessani äidilleni, että eikö olekin kivaa, kun isä on paikalla, vaikka hän onkin kuollut. Uneni olivat jotenkin kaikki liittyväisiä kotiini tai talooni, jossa asuin. Yhden kohdan unestani muistan erityisen hyvin. Henri, ystäväni ja työntekijäni, oli pystyyn pannut uuden bisneksen, jossa hän myi jonkinlaista ruokaa auton kärrystä. Hän oli myös muuttanut asumaan taloon, jossa oli hirsiseinät esillä ja siinä oli kaksi kerrosta. Kysyin häneltä, että sanotko ihmisille, että asut nykyään isosiskosi talossa ja isosiskolla tarkoitin itseäni. Äitini remontoi unessani minun olohuonettani. Hän oli valinnut tapetit seiniini; vaaleat, lilaa ja okraa, ja kuvioina maailman kartta. Äitini oli niistä erittäin innostunut. Minä en pitänyt niistä lainkaan. Ja valitinkin puolisolleni, että miten hän nyt näin, että en minä täällä pysty asumaan, että ei miellytä lainkaan silmääni. Nukuin lähemmäs kymmenen tuntia eli heräsin vasta seitsemältä aamulla.

Otin nenätipat heti herättyäni. Tipat vaikuttivat joltain hunajanjohdannaiselta. Vasen sieraimeni on täysin tukossa. Oli vaikeaa tehdä hengitysharjoitusta, kun ilma ei kulkenut sisään lainkaan vasemmasta sieraimestani. Yritin siltikin.

Tein myös joogaharjoitukseni. Kroppani on kipeä, niin kuin aina, kun aloitan joogan pitkän tauon jälkeen. Oikea polveni myös kiukkuilee, ratisee ja rutisee. Yritän olla hellävarainen. Muistin ottaa lääkkeeni puoli tuntia ennen aamupalalle menoa. Lääkärini tuli tapaamaan minua ja sanoi minun näyttävän väsyneeltä..No olin juuri lopettanut joogani, joten ehkä syy oli siinä, tai no, varmaan myös siinä, että olen juuri matkustanut tuhansia kilometrejä ja vaihtanut todellisuuteni toiseen..Sielulla kestää hetken pidempään laskeutua tänne. Lintuja on niin paljon ja luonnon rauha, läheisyys ja lumo niin läsnä ympärilläni ja kaikkialla. Ympäristöstä tulee mieleen Indonesia; on niin vehreää ja runsasta ja elinvoimaista. Nyt nenäni vuotaa ja sieraimeni on auennut paremmin.

Aamupalaa söin yhdessä hollantilaisen Marikan kanssa. Hän ei ole hoidossa täällä vaan on syyskuun alusta lähtien opiskellut ajurverdistä lääketiedettä päätohtorimme Ravin kanssa. Kysyin Marikalta: mikä tekee tästä klinikasta erilaisen verrattuna muihin klinikoihin. Hän vastasi: että kaikki meidän hoitomme tekevät lääkärit, muissa paikoissa on yleensä harjoittelijoita. Kysyin myös, että minun saamani hoitoni vaikuttaa vain täydelliseltä luksukselta, jatkuvaa hierontaa ja hellittelyä ja että olin kuullut, että muissa paikoissa potilaat oksentelevat ja ripuloivat ja muuta aika hurjan kuuloista touhua. Marika sanoi, että myös tällä klinikalla on vastaavanlaisia hoitoja. Jokaisen potilaan hoitosuunnitelma laaditaan hänen henkilökohtaisia tarpeita tyydyttämään. Mun tarpeet oli sitten vissiin aika ihanat. No vasta yksi hoitopäivä takana ja vaikka sainkin hoitosuunnitelmani ei se vielä ihan täysin minulle auennut. Ainakin ensimmäinen viikkoni menee samalla kaavalla ja seuraavalla viikolla lääkevesi vaihdetaan kuumaan lääkeöljyyn, kuulostaa buenolta. Kolmanella viikolla taisi olla kolmena päivänä suolihuuhtelua, ehkä tai sitten ei, koska ovat sanskriitin kielisiä nimiä ja en aivan ymmärtänyt mitä tohtorini asiasta selitti. Ja viimeisenä viikkona iholleni levitetään riisin ja kookoksen seosta öljyhieronnan lisäksi. Eli käsittääkseni olen täällä hellittävänä neljä viikkoa. Taidan tarvita siis sitä. Mua itkettää, kun vain ajattelenkin asiaa. Mä olin kuitenkin henkisesti valmistautunut aikamoiseen rääkkiinkin, mutta maailmankaikkeus päättikin vain antaa järjettömän määrään rakkautta osakseni. Olkoon siis niin.

Ensimmäisessä tapaamisessani tohtori Ravi kysyi minulta, onko minulle väliä onko hoitajani mies- vai naislääkäri, sanoin että en tiedä, koska en tiedä millaisia hoidot ovat, mutta jos minun täytyy valita nyt valitsen naisen. Aika intiimejähän nuo hoidot ovat. Tässä on semmoinen jännä juttu, että useimmat ainakin minun tuntemani naiset valitsevat myös mieluummin naishierojan ja taasen miehet myös naishierojan, voiko tämä johtua jostain pelosta omasta homoseksuaalisuudesta miehillä? Vai mistä on kyse? Ja miksi taasen naiset valitsevat taas mieluiten naisen..

Ensimmäisen hoitokerran jälkeen olen painotellut mielessäni, voisinko ottaa hoitajakseni miehen...Ei se oikein kivalta tuntuisi tai siis vois varmaan tuntuakkin, mutta se taas sitten ei väldesti tuntuisi kivalta. En uskalla ottaa riskiä, vaikka en mä kyllä tiedä koska mä toisten saisin mahdolisuuden kokea miten nuori intialainen mies hieroo öljyllä mun kehoni joka sopukan..Taidan kuitenkin pysytellä Ariassa.

Tällä hetkellä tilanne on täällä semmoinen, että lääkäreitä on kymmenen eli viisi naislääkäriä ja viisi mieslääkäriä, jonka seurauksena naislääkärit ovat ylityöllistettyjä ja mieslääkereillä ei juurikaan ole hommia. No eilen tänne tuli kaksi iäkästä austraalialaista rouvaa ja he kertoivat, että heillä kummallakin on mieslääkärit ja heille ei annettu edes valinnanmahdollisuutta. Olivat kylläkin kumpikin erittäin tyytyväisiä, eivätkä edes ajatelleet vaihtavansa vaikka saisivat mahdollisuuden.

Juttelin aiheesta myös ystäväni Isabellan kanssa ja hän kertoi tarinan saksalaisesta naisesta, joka oli ollut täällä viime kerralla, ja jonka aviomies on rintakehästä alaspäin halvaantunut. Nainen tuli tänne useammaksi viikoksi ja vaati itselleen nimenomaisesti mieshierojan. Kyllähän me sitä hetken kikattelimme yhdessä. Onhan tää aikamoista ja ei paljon häpeillä sovi. Mä muistan kuitenkin synnyttäessänikin pyytäneeni anteeksi, kun pieraisin. Terveisiä häveliäältä kansalta.

Ollaan me ihmiset aika jänniä otuksia.