sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Uusi hoito ja kaikenlaista touhunpitoa

Mun tohtori Arya on vaan niin ihana; nuori, kaunis, aatteellinen ja niin ihailtavan tarmokas.
Meillä sujuu hyvin yhteen. Mä kerron hänelle juttujani -hyvinkin henkilökohtaisia, joita en ole oikeastaan kenellekkään kertonut. Kerron unistani ja puhumme politiikasta, uskonnoista, historiasta, lääketieteestä, rakkaudesta ja niin elämän tarkoituksesta. Keskustelemme myös kulttuurieroista. Arya haluaa työskennellä hyväntekeväisyysjärjestössä tulevaisuudessa ja auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Jännää, miten me ajattelemme niin kovin samalla tavalla kaikesta, lääkärini 24  -vuotias keralalainen hindu, jonka avioliiton esteenä on horoskoopit ja minä itsenäinen suomalainen 40 -vuotias yrittäjänainen. Mä kutsuin itseni Aryan häihin, jahka ne saadaan toteutumaan.

Juttelimme myös sanasen Renatesta ja miten kaunista hänen laulunsa on. Lupasin kysyä Renatelta, josko voisimme pitää konsertin kaikille täällä olevilla. Arya ilahtui suuresti ja vannotti, että ei saa olla 17. päivä, koska silloin hän on poissa. Kaikkeen mäkin sitten ryhdyn, voi hyvänen aika, mut tällänenhän mä just sitten olen. Koko ajan täytyy jotain järjestellä ja suunnitella, touhua piisaa. Keikkaa pukkaa loppuviikosta ja nyt on kovat treenit jokapäivä. Kuoroomme kuuluu johtajamme Renate, hänen ystävänsä Maggie ja sitten minä ja Isabella. Laulamme eri stemmoja vai mitä se on, kaanonissa? Mä en eläissäni ole laulua harrastanut eli vähän ulalla olen, mut anyway siten, että mä ja Isabella laulamme yhdessä yhtä korkeutta ja Renate laulaa sitten korkeammalta eri tavalla ja Maggie matalammalta jälleen vähän eri sävelin. Lopputulos kuulostaa komeelta ja täytyy vain toivoa, ettei mulla tule vastit housuun, pakkoko sitä sitten on parin päivän treenauksen jälkeen jo lähteä julkiseen esiintymiseen...pakko sitten vissiin.. ja konserttimme kesto on puolisen tuntia.

Tänään sain uuden taivaallisen hoidon ja tällä mennään sitten koko loppuaika. Hoito alkoi normaalisti rukouksilla ja öljyn valuttelulla, jonka jälkeen tuli hieronta. Toisena hoitona oli lämpimän maidon, riisijauhon ja yrttien valuttelua päälleni. Voi taivas miten rentouttavaa, aivan ihanaa. Mulla ei eväkään värähtänyt, olin niin syvästi rentoutuneessa tilassa. Mikä lahja.

Vitali tuli vielä ennen lähtöään kysymään minulta puukkoa tai saksia lainaan. Tarvitsi vyöhön uusia reikiä. Ainakin kymmenen senttiä oli housun ympärystä pienentynyt kahden viikon aikana ja voi mikä virne Vitalin kasvoilla. Oli sitten varannut jo ensi vuodeksikin ajan tänne. Vitsailin hänen kanssaan, että ottaa vaimonsa mukaan ensi kerralla, vähän kuin uusi honeymoon..paitsi ei seksiä mutta sen sijaan vastia...Voi minkä heikkakeikka naurun hän sai ilmoille. Sain vielä hyvästiksi kunnon venäläiset suudelmat.

Mähän olen vähän semmoinen, etten voi olla virnuilematta vähän joka asialle. Tänään nauratin mun pesijänaistani Ladajia hoidon jälkeen seistessäni pukuhuoneessa nakuna ja ihan pöljästyneenä ja kun sitten siinä huomasimme, että mun pyyhkeet on ulkona kuivumassa, niin ehdotin että jospas mä haen ne...Vastaus oli no no no no no, ja sitten naurua, kun ymmärsi, että

Kävin kävelyllä Nadjan kanssa läheisellä Durga-temppelillä, kyläläisetkin alkavat tuntea minut. Aika monta kertaa on sanottu helou helou, what is your name, how are you.Tänään sitten Anitan perhe uskalsi pyytää valokuvaa ja samalla kokeilivat hiuksiani ja ihoani. Mähän olen aika blondi verrattuna moneen paikalliseen..

Nadja kertoi tämän olevan hänen viides kertansa täällä. Ensimmäinen kerta jo useita vuosia sitten muutti täysin hänen elämänsä. Hän ei muuta kertonut kuin, että oli kärsinyt vakavasta masennuksesta. Nadja on 41- vuotias ja asunut 20-vuotta Dubaissa ja naimisissa englantilaisen lakimiehen kanssa ja kolmevuotiaan pojan äiti. Nadja kertoi myös tarinan eräästä potilaasta, joka kärsi todella pahasta iho-ongelmasta.

 Tämä nainen ei pystynyt käyttämään vaatteita, iho oli kuoriutunut pois ja oli pahasti tulehtunut, jonkinlainen psoriaasis, mutta huomattavasti vakavampi. Oli kuulemma erittäin epämiellyttävän näköinen. Nainen oli itsemurhanpartaalla ja todellakin viimeisenä oljenkortena oli hän löytänyt tiensä tänne. Häntä oli hoidettu aiemmin sterodeilla ja ensimmäiseksi Tohtori Ravi auttoi hänet eroon niistä, sen jälkeen hoidettiin iho-ongelma joka parantui täysin eikä ole uusiutunut. Nyt nainen on naimisissa ja kolmen pienen lapsen äiti. Hänen elämänsä muuttui täysin. Nadja kertoi, myös tavanneensa potilaita pyörätuolin kanssa tänne tulleina, mutta  heidän päässeen jaloilleen täällä olessaan. Täällä on pyörätuoli ramppeja. Sen tohtori Ravi lupasi tapahtuvan myös, kun kyselin Parkinssonin taudista. Täytyy tehdä vielä hyvä selvitys astman hoidosta, koska äitini ja pari kaverianikin siitä kärsii.

Täällä potilaat vaihtui, tänne tuli kolme keski-ikäistä miestä tänään. Yksi Intialainen ja kaksi romanialaista ja ruotsalaiset ja venäläiset ystävämme lähtivät ja heistä jokainen varasi itselleen ajan jo ensi vuodeksikin. Kaikki ovat tainneet tehdä niin, jotka olen täällä kohdannut. Tää paikkahan täyttyy aika sukkelaan. Mä jotenkin toivoisin, että tää mun blogini vois tuoda avun jollekkin, joka todellakin tarvitsisi tätä tietoa oman terveytensä hyväksi. Mullahan ei ole oikeestaan mitään vikaa ja musta tuntuukin vähän epäreilulta olla täällä, tuntuu että vien paikan ja ajan joltain joka tätä enemmän tarvitsisi. Tosin Ravi oli sitä mieltä, että juuri minun kuuluu olla juuri nyt täällä ja hän sanoi minulle kiitos, että olen saapunut tänne ja tuonut minun henkeni tähän paikkaan. En ihan muista miten sanoi ja puhui tietenkin englantia, mutta todella kauniisti kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti