Taidetta

 Viimeisiä vetelee tämä loma, nopeasti tuntuu aika vilahtavan sormien välistä. Taas olen kuitenkin muutaman kokemuksen rikkaampi. Ajattelin elämääni numeroina ja tässä pieni tulos: täytän 39 tänä vuonna, olen ollut puolisoni kanssa 20v, puutarhaani olen kaitsenut 18v, poikani täyttää tänä vuonna 12v, olen matkustanut 20v joka vuosi useamman kuukauden reissuja kaukomaille. Olen tätä kautta ollut ulkomailla jo viitisen vuotta. Ja kuinka monessa "hotellissa" olenkaan asunut..

No eilisen päivän vietin Tonyn kanssa, joka on muutaman vuoden itseäni vanhempi kundi Zimbabwesta, tosin asunut jo 15vuotta Lontoossa. Kiertelimme Kalkutan taidegallerioita ja keskustelimme niitä näitä.. Kerroin myös hänelle ajatukseni elämästäni numeroina ja siitä että se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. No hän nauroi ja sanoi nuorihan olet ja eikös se äskeisen näyttelyn taiteilija ollut syntynyt vuonna 1924, että mulla olis vielä muutama reissu tekemättä ennen kuin siihen ikään pääsen. Näinhän se on.
Elämä on elettevä hetkessä ja ikä on vain numeroita.

Juuri nyt istun kahvilassa ja juon inkivääri-, punajuuri- ananas-sellerimehua, täytyy kyllä itsekkin käydä ostamassa tuommoinen mikseri millä näitä herkkujuomia tehdään.
Tänään olisi tarkoitus tehdä viimeisiä pieniä ostoksia ja sitten pakata tavarat ja lähteä kotimatkalla. Talvikin on sitten sopivasti saapunut. No kevät on jo tietenki tulollaan ja valon määrä on jälleen kasvuun päin. Hyvä niin.

Eiliset taidenäyttelyt olivat piristäviä, koska Delhissä olin viime vuonna hieman pettynyt tarjontaan, mutta täällä Kalkutassa oli tosiaan mielenkiintoista nähtävää. Keskustelinkin galleristin kanssa sekä museonjohtajan, joskos ensi vuonna sitten rouva Juhola esittelisi omaa taidettaan kalkuttalaisille, lupaavalta tuntui.
Ja ai niin aamuni aloitin vierailemalla äiti Teresan talolla.