Krokotiilejä, iilimatoja, käärmeitä ja tulehduksia

Vaihdoin saarta perheeni lähdettyä kotimatkalle. Tämän viimeisen viikkoni olen ollut Little Andamaneilla, joka on eteläisin saari jonne on sallittua matkustaa.

Olen viettänyt aikaani ikäisteni seurassa; pariisilainen pariskunta, jonka mies on töissä Nokia networkillä ja myös opiskellut Tampereella 90-luvulla, hänen vaimonsa, joka on vapaa kirjailija. Hänen ensimmäinen romaaninsa kertoo Markiisisaarista, missä pariskunta vietti kuukauden muutamia vuosia sitten. Samaisella matkalla saksalainen mies katosi saarten metsiin ja vain vaatteet löydettiin. Miehen epäiltiin joutuneen kannibalismin uhriksi. Markiisisaarilla asusteli aikoinaan myös suuri suosikkini Jacques Brell. Ehkä seuraava reissuni suuntaa kohti näitä salaperäisiä saaria..

 Ranskalaisalgerialainen mies, joka 20-vuotiaana purjehti isolla Norjasta ostelulla puisella purjeveneellä viisi vuotta ympäri maailman meriä keräten mukaansa ihmeellisiä tarinoita. Vuonna -88 laiva jäi Intian etelän vesille, koska miehistöä oli liian vähän. Vene vaati purjehtiakseen mieluiten lähes 20- hengen miehistön. Nazir ei kuitenkaan ole koskaan lopettanut matkustustaan, mutta kantaa yhä vielä mukanaan valokuvia kauniista puisesta purjeveneestä. Hänestä huokuu rakkaus mereen.

Isabella on italialainen nainen, joka on viimeiset 10-vuotta asunut puolet vuodesta etelä-Intiassa asramissa meditoimassa ja joogaamassa. Hänen kanssaan juomme aamukahvimme, käytämme toscanalaista oliiviöljyä salaattiimme ja käymme aamu-uinnilla upeissa aalloissa.
Pikkuandamaanit ovat tunnettuja suurista aalloistaan ja täällä onkin kaksi austraalialaista surffaria ja siinhän se sitten onkin tämän saaren turismi. Täällä ei ole lainkaan intialaisia turisteja ja meitä länkkäreitäkin todellakin vain kourallinen. Rantaa riittää useita 10 kilometrejä, joissa saa olla täysin yksin tai ei aivan, hietakärpäsistä saa kyllä seuraa...joka paratiisissa on käärmeensä...

Vuokrasimme päiväksi Isabellan kanssa skootterin ja kolusimme joka kolkan saarelta. Kaikkialle ei pääse koska täällä asuu Ongeja ja Nicobareja ja heidän alueelleen ei saa mennä. Yhtenä päivänä kävin pienellä vesiputouksella uimassa ja seuraavana päivänä ranskalainen pariskunta oli nähnyt siellä krokotiilin, tosin vain ihan pienen reilun metrisen. Merikrokotiilit täällä voivat kasvaa todellakin yli kolmimetrisiksi. Mutta vain muutama ihminen on joutunut heidän syömäkseen. Ajaessamme skootterilla ohitimme tiellä reilun metrisen boan ja supermyrkyllisiä vihreitä käärmeitä on vilahdellut ohitse. Täällä on villeyden tunnetta.

Yhtenä aamuna lähdimme koko joukolla noin 40km vaellukselle saaren keskiosiin viettääksemme aikaa isolla vesiputouksella. Putous oli mahtava -kuin jostain sadun paratiisista, jossa oli luonnon oma spa pienillä lämpimillä altailla ja hyppytorneilla ja vesiputouksella, joka hieroi ihanasti hartioita. Myös täällä vaarana olivat krokotiilit, mutta kuuleman mukaan vain alimmalla altaalla ja me siis uimme yläaltailla. Matka oli kaunis keskellä upeaa viidakkoa ja viidakon eläinten ääniä. Ohitimme myös pari työnorsua matkalla sekä järkyttävän määrän iilimatoja. En kyennyt enää katsomaan jalkojani, koska madot menivät läpi vaelluskenkieni tikkausreijistäkin ja tulivat ulos paksuina ja hyvin syöneinä paulan reijistä. Olin niin varma, että kun otan kengät pois pyörryn silkasta inhosta. Mutta ei, olin saanut vain neljä puremaa. Paikallinen sinappiöljy-, tupakki- sitruuna-, valkosipuliseos toimi ja vaikka iilimatoja riitti eivät muut kuin neljä rohkeinta saaneet minusta vatsaansa täyteen.

Sain jouluaattona punkin pureman jalkaani ja se ei vain parantunut, vaikka käytin päivittäin betadiinia ja antibioottista rasvaa. Jouduin lääkäriin täällä saarella ollessani ja söin antibioottikuurin ja juuri kun sain sen syötyä huomasin vaelluksella saadun pienen hiertymän tulehtuneen ja nyt koko nilkkani on turvoksissa. Ilman kosteus on ihan omaa luokkaansa täällä. Ja pienetkin naarmut voivat tulehtua niin kovin nopeasti, ettei tälläinen pohjoisen tyttö ota sitä uskoakseen. Nyt yritän hoitaa jälleen haavaani. En haluaisia jälleen syödä kuuria, joten kokeilen holvaamista betadiinilla, kiehutettua suolavettä ja buranaa.. Saas nähdä..pystyn ainakin kävelemään tänään, jota en eilen kyennyt.
Harmittaa vain tämän päivän snorklauksen poisjäänti, koska todellakin täällä on hienoja eläviä koralleja jopa matalassa vedessä. Ehkä menen kuitenkin koska olenhan jo aivan pian Kalkutassa ja siellä ilmasto on helpompi ja naarmu paranee itsekseen. Kalkutassa vietän reissuni viimeiset päivät..
So long..
Madam is on the way...