Carboratorin hakua Kalkutassa

Rauhallisen saarielämän jälkeen Kalkutan ihmisvilinä on korviahuumaavaa. Kiertelin pitkin katuja ja kujia etsien kaasutinta 60-luvun Enfieldiin.. Ei löytynyt tai löytyikin, mutta olisi pitänyt tilata ja olisi tullut vasta 16 päivän päästä ja silloin en enää ole täällä. Silmiini osui vaikka mitä tällä kävelyretkellä ollessani; oli pieniä poikia tuhostamassa tulitikuilla paperia, vanhoja mummuja kerjäämässä, kodittomia nukkumassa muovin alla koira vieressään, kadut täynnä kaikkea kummallista myytävää, tuoksuja virtsasta hyviin ruokiin.. En pelännyt, vaikka tätä varaosaa etsiessäni olinkin aika miehisellä alueella. Kalkuttalaiset tuntuvat olevan hyvin hienovaraisia, kohteliaita ja avuliaita.

Kävin myös tutustumassa Kalkutan englannin siirtomaa-ajan historiaan. Silloin tämä kaupunki oli pääkaupunki ja täydessä arkkitehturisessa ja kulttuurisessa loistossaan. Yhä nykypäivänäkin Kalkuttaa pidetään Intian tärkeimpänä taiteen ja kulttuurin tyyssijana ja kaupunkia kansoittaa intellektuallit ja hyvin köyhät ihmiset. Kaupunki on siis aika poikkeuksellinen ja hyvin vastakohtien paikka.

Miten orientoitua uusissa isoissa kaupungeissa?

Opaskirjat ovat todella käteviä, vaikkakin Lonely Planet on menettänyt uskottavuutensa reppumatkaajien suosiossa, on siinä kuitenkin yhä vieläkin hyvät puolensa. Lähes joka kaupungista löytyy alueensa mihin ovat halvat pienet guesthouset asettuneet vieriviereen ja tämän myötä alue on reppumatkaajien suosiossa, jonka takia alueelle kehittyy kaikkea muuta mitä reissari matkallaan tarvitsee. Kalkutassa alue on Sudderstreet, Delhissä Pahargan, Kathmandussa Thamel, Bangkokissa Khaosan jne.
Näiltä alueilta löytyy halpojen luukkujen lisäksi matkatoimistoja, jotka hoitaa lento- juna, -bussilipuista lähtien kaiken lähialueen kiertoajeluihin. Alueelta löytyy tietenkin myös wifi ravintoloita jotka tarjoavat pannukakkuja ja muuta länkkäriruokaa. Ja tietenkin iltahuvituksia. Kaikkea on siis tarjolla, mistä matkaaja on unelmoinut rämpiessään läpi maaseudun ihmeiden kohti kaupungin huvituksia. Kaupungit ovat kuitenkin pääsääntöisesti läpikulkupaikkoja ja matkaajat yöpyvät niissä vain päivän tai pari. Kalkutta on tässä tapauksessa poikkeus, koska täällä asuu paljon nuoria vapaaehtoisia, jotka työskentelevät äiti-Teresan toiminnassa.

Asun huoneessa, joka avautuu kattoterassille ja eilinen täysikuu oli komeaa katseltavaa. Huoneessani on pari sänkyä pieni pöytä ja tuoli sekä vessa. Maksan siitä 6€ yöltä, pienemmän ikkunattoman ja vessattoman olisin saanut puolet halvemmalla.

Tänään ajattelin käydä tutustumassa muutamaan taidegalleriaan ja äiti-Teresan toimintaan.