Travel with Katja

Olen joskus ajatellut, että voisi olla hauska toimia matkaoppaana, mutta on todettava, että ei tule kauppoja. Voin vain kuvitella miten kokemattomat matkaajat suhtautuisivat vastoinkäymisiin mitä tälläiseen reppureissaamiseen mahtuu.

Lähdin Rishikeshistä taksilla illalla yhdeksän aikaan. Auton jarrut olivat ilmeisesti sököt, koska tuoksui niin vahvasti palanut muovi tai jotain muuta vastaavaa. No matkaa ei ollut kuin muutama kymmenen kilometriä, joten ajattelin, että eiköhän auto sen verran sitten vielä kestä. Ja kestihän se. Junalipulla sain kuuden makuupaikan loossista yhden sängyn. Ystäväni nukkui alapuolellani ja lattialla nukkui pari setää ja muilla sängyilla 2 tai 3 intialaista per peti. Oli tiivis tunnelma. Saavun väsyneenä Varanasiin ja otin ensimmäsen rikshan eli kolmipyöräisen mopotaksin ja pyysin päästä Main Ghatille. No pääsin kyllä Gangesin rannalle, mutta aika monta kilometriä alajuoksulle siitä minne olisin halunnut. Milläs niihin kaukana oleviin hotelleihin muuten vieraita saa kuin vain uunottamalla. Mutta koska olen aikaisemmin vieraillut Varanasissa, on paikka minulle sen verran tuttu, että tiedän mitä haluan. Ei muuta kuin siis rinkka selkään ja tepastelemaan. Tämän jälkeen asiat lonksahtelivat oikein mukavasti ja sainkin kivan huoneen vanhasta kaupungista Gangesin rannalta.

Yllätyksekseni Varanasissa oli juhlat. Paikka täyttyi pyhiinvaeltajista, perheiden naiset kokoontuivat rannalle ja toivat mukaan kukkia, kynttilöitä ja sokeriruokoa. Yritin tiedustella mistä juhlasta olisi ollut kyse, mutta kommunikaatio takkuili eikä selvää tullut.

Seuraavana iltana oli junamme 20km päästä Varanasissa lähdössä kohti Sikkimiä. Päätimme lähteä yli kolme tuntia aiemmin asemalle kuin junamme lähtöaika oli. Emme saaneet taksia, joten menimme jälleen riksalla. Matka kesti yli kaksi tuntia pölyisessä, kuoppaisessa, pimeässä ja ruuhkaisessa liikenteessä. Saapuessamme asemalle olimme väsyneitä ja valmiita kellahtamaan junan kapoisille pedeille.

Juna oli 15 tuntia myöhässä. Only in India.

Kyselin vielä aika useasta paikasta ja näin se sitten oli. Lähdimme etsimään hotellia. Kolme ensimmäistä löytämäämme hotellia olivat täysiä. Seuraavaksi tapasimme englantia puhuvan sedän, joka sanoi, ettei tässä kaupungissa saa majoittaa ulkomaalaisia, ainoastaan intialaisia. So what to do? Nukkumaan juna-asemalle vahtivuoroin....pitkä yö tulossa. …

Intiassa aina kuin edes vähän näyttää siltä, että jotain tapahtuu, kertyy ympärille ihan uskomattoman nopeasti iso kasa ihmisiä vain ihmettelemään, että mitä tapahtuu. Muutamassa minuutissa meidät oli piirittänyt jo useampi kymmenen intialaista miestä.

Olo oli vitsikäs.

Siinä ihmetellessä tuli seuraamme jälleen kerran yksi englantia puhuva intialainen joka sanoi, että meidän kannattaa ottaa polkupyörä riksa ja kysyä vielä yhdestä hotellista. Teimme näin ja saimme kuin saimmekin huoneen.

Nyt on aamu ja tämänhetkisen tiedon mukaan juna on 20 tuntia myöhässä.

Travel with Katja ei aijo koskaan toteuttaa matkatoimistoideaansa. Taitaisi olla liian monelle aivan liian raskasta. Minusta tämä on hauskaa ja opiskelen hindiä aikani kuluksi pieneen vihkoon kirjoitelle fraaseja.

Tora hind bullti hu. Kitna same hua train?

Ps. tiedoksenne, en matkusta yksin vaan ystäväni kera, joka on myös maailmaa jo paljon nähnyt. Meillä on yhdessä kovin leppoista ja mukavaa.
pps. juna tällä hetkellä 24 tuntia myöhässä.