Olen joskus ajatellut, että voisi olla
hauska toimia matkaoppaana, mutta on todettava, että ei tule
kauppoja. Voin vain kuvitella miten kokemattomat matkaajat
suhtautuisivat vastoinkäymisiin mitä tälläiseen
reppureissaamiseen mahtuu.
Lähdin Rishikeshistä taksilla illalla
yhdeksän aikaan. Auton jarrut olivat ilmeisesti sököt, koska
tuoksui niin vahvasti palanut muovi tai jotain muuta vastaavaa. No
matkaa ei ollut kuin muutama kymmenen kilometriä, joten ajattelin,
että eiköhän auto sen verran sitten vielä kestä. Ja kestihän se.
Junalipulla sain kuuden makuupaikan loossista yhden sängyn. Ystäväni
nukkui alapuolellani ja lattialla nukkui pari setää ja muilla
sängyilla 2 tai 3 intialaista per peti. Oli tiivis tunnelma. Saavun
väsyneenä Varanasiin ja otin ensimmäsen rikshan eli kolmipyöräisen
mopotaksin ja pyysin päästä Main Ghatille. No pääsin kyllä
Gangesin rannalle, mutta aika monta kilometriä alajuoksulle siitä
minne olisin halunnut. Milläs niihin kaukana oleviin hotelleihin
muuten vieraita saa kuin vain uunottamalla. Mutta koska olen
aikaisemmin vieraillut Varanasissa, on paikka minulle sen verran
tuttu, että tiedän mitä haluan. Ei muuta kuin siis rinkka selkään
ja tepastelemaan. Tämän jälkeen asiat lonksahtelivat oikein
mukavasti ja sainkin kivan huoneen vanhasta kaupungista Gangesin
rannalta.
Yllätyksekseni Varanasissa oli juhlat.
Paikka täyttyi pyhiinvaeltajista, perheiden naiset kokoontuivat
rannalle ja toivat mukaan kukkia, kynttilöitä ja sokeriruokoa.
Yritin tiedustella mistä juhlasta olisi ollut kyse, mutta
kommunikaatio takkuili eikä selvää tullut.
Seuraavana iltana oli junamme 20km
päästä Varanasissa lähdössä kohti Sikkimiä. Päätimme lähteä
yli kolme tuntia aiemmin asemalle kuin junamme lähtöaika oli. Emme
saaneet taksia, joten menimme jälleen riksalla. Matka kesti yli
kaksi tuntia pölyisessä, kuoppaisessa, pimeässä ja ruuhkaisessa
liikenteessä. Saapuessamme asemalle olimme väsyneitä ja valmiita
kellahtamaan junan kapoisille pedeille.
Juna oli 15 tuntia myöhässä. Only in
India.
Kyselin vielä aika useasta paikasta ja
näin se sitten oli. Lähdimme etsimään hotellia. Kolme ensimmäistä
löytämäämme hotellia olivat täysiä. Seuraavaksi tapasimme
englantia puhuvan sedän, joka sanoi, ettei tässä kaupungissa saa
majoittaa ulkomaalaisia, ainoastaan intialaisia. So what to do?
Nukkumaan juna-asemalle vahtivuoroin....pitkä yö tulossa. …
Intiassa aina kuin edes vähän näyttää
siltä, että jotain tapahtuu, kertyy ympärille ihan uskomattoman
nopeasti iso kasa ihmisiä vain ihmettelemään, että mitä
tapahtuu. Muutamassa minuutissa meidät oli piirittänyt jo useampi
kymmenen intialaista miestä.
Olo oli vitsikäs.
Siinä ihmetellessä tuli seuraamme
jälleen kerran yksi englantia puhuva intialainen joka sanoi, että
meidän kannattaa ottaa polkupyörä riksa ja kysyä vielä yhdestä
hotellista. Teimme näin ja saimme kuin saimmekin huoneen.
Nyt on aamu ja tämänhetkisen tiedon
mukaan juna on 20 tuntia myöhässä.
Travel with Katja ei aijo koskaan
toteuttaa matkatoimistoideaansa. Taitaisi olla liian monelle aivan
liian raskasta. Minusta tämä on hauskaa ja opiskelen hindiä aikani
kuluksi pieneen vihkoon kirjoitelle fraaseja.
Tora hind bullti hu. Kitna same hua
train?
Ps. tiedoksenne, en matkusta yksin vaan
ystäväni kera, joka on myös maailmaa jo paljon nähnyt. Meillä on
yhdessä kovin leppoista ja mukavaa.
pps. juna tällä hetkellä 24 tuntia myöhässä.
pps. juna tällä hetkellä 24 tuntia myöhässä.
Mullahan oli siellä Varanasissa kans juna myöhässä sen 30 tuntia. Ei siinä mitään. olin itse kyydissä. Ja tämän hitaamman puoleisen matkan vuoksi myöhästyttiin laivasta, joka lähtee Kalkutasta kahden viikon välein.
VastaaPoistaMatkaoppaana Intiassa. Buaha-ha-ha-haaa.
29 tuntia myöhässä, mut nyt perillä ja maailman kauneimmassa kolkassa. Ihan kuin hobittilandiassa. Makkarista avautuu näköala joka huikaisee.
VastaaPoista