Päivät kuluivat täällä maalaten; taisin tehdä kaiken kaikkiaan yhdeksän maalausta, joista annoin yhden Ankille ja Peterille ja loput jaettavaksi lääkäri Arialle sekä pesijänaiselleni Ladahtsille. Luin myös kaksi kirjaa eli Malala Yousafain ja Christina Lambin Minä Olen Malala sekä David Yedonin The way of the wanderer. Luin myös sata ensimmäistä sivua Arunthati Royn God of small things, mutta en päässyt kiinni millään imuun vaikka pitäisi olla moneen kertaan palkittu kirja. Lueskelin myös runoja Rumin the Book of Love kirjasta sekä silmäilin sieltä täältä Swami Sukhabodhanandan Yogic Wisdom to life management. Tää on mulle tosi vähäinen määrä luettuna, koska mulla ois ollut aikaa lukea tosi paljon enemmän, mut mä taisin kuluttaa monta monituista tuntia lepäillen sängylläni tai riippumatossa tai istuen tuolilla katsellen riisipeltoja ja lintuja eli yksinkertaisesti tekemällä yhtään mitään. Mulle tarpeellista, luulisin. Tosin kävin joka päivä myös kävelyllä ja aamuni aloitin joogalla, vain ihan näinä kolmena viimeisenä päivänä on jooga jäänyt tekemättä hurjan väsymyksen vuoksi. Ja voi, niin ylpeydellä voin itselleni nostaa hattua myös päivittäisen lauluharrastuksen ja oikeestaan jopa treenauksen vuoksi. Lauloin sopraanoja ja sain ihmeen positiivista palautetta Renatelta ja hänestä kyllä opettajana tuli mieleen lapsuuteni balettiope, aika perfektionisti ja ei anna pienintäkään epäpuhtautta anteeksi..No eipä me tietenkään hyviä oltu, mutta nautimme laulamisesta ja se tuntui minusta todelliselta henkeni kehittämiseltä. Kiitos tästä.
Kävimme Renaten ja Maggien kanssa tutustumassa myös lääketehtaaseen mikä täällä toimii, ihan uskomaton paikka ja reseptit on tuhansia vuosia vanhoja mutta myös tohtori Ravin edelleen kehittämiä. Kaiken kaikkiaan täällä on noin 50 ihmistä töissä. Tehtaassa on reilu 20 ihmistä, pelloilla tässä ympärillä, joissa viljellään ruoka meille, on töissä noin kymmenisen ihmistä ja sitten tietenkin keittiöhenkilökunta, siivoojat, pesijät, lääkärit ja toimistotyöntekijät...kyllä tämän koko paikan pyörittäminen aikamoinen sirkus on. Aavistelen kyllä minkälainen homma ja samanaikaisesti on ylläpidettävä rauhallista ja kaunista tasapainottavaa ilmapiiriä. Laitan oheen kuvia lääketehtaasta.
Ostin puolisolleni täältä kahdeksi kuukaudeksi verenpainelääkkeitä, kun ei se pöljä suostu syömään meidän länsimaisen lääketehtaamme tuotoksia, mutta uskon, että nää ajurderdiset menisivät helpommin alas ja edessä onkin tutkimus, mitä paineelle tapahtuu lääkityksen alkaessa. Tämä tohtori Ravin lääketehdas on saanut myös lisenssin, että saa myydä lääkkeitä ulkomaille eli jos ja kun Jukan verenpainelääkkeet toimivat, voi Ravi lähettää lisää suoraan kotiimme. Hieno homma.
Itselleni sain mukaan lääkkeitä kolmeksi kuukaudeksi, joiden tarkoitus on kaiken kaikkiaan tasapainottaa mua eli viedä pois kaikesta äärimmäisyydestä ja tuoda lähemmäs meditatiivisempaa tietoisuutta. Toisin sanoen juuruuttaa mua, ylipäätänsä siis rauhoittaa olemustani...Sitä tapahtuvaksi odotellessani ;) No Ravi sanoi, että olen jo nyt hyvällä tiellä, mutta mun kannattaa vielä enemmän ja tietoisemmin itseäni kehittää, koska äärimmäiset tunteet ja tekeminen väsyttää ja kuluttaa mua ihan turhaa. Eihän siihen muuta voi sanoa, kuin näinhän se on ja samalla mietin, että miten ihmeessä mä muka opin sanomaan asioille ei ja kuka ne hommat sitten tekee? No toisaalta juurihan näin se on, että ei työt tekemällä lopu ja vähempikin riittää eikä mun tarvitse omaa egoani hölmöllä raatamisella pönkittää shanti shanti vaan tästä eteenpäin ja pikkuhiljaa.....mä nauran jo nyt, koska näen tän niin epätodennäköisenä..Mä vaan aina ja välittömästi kehittelen jotain uutta touhua itselleni..
Kyselin Arialta myös koko hoitoni merkityksen ja jotenkin näin se meni:
27.10. - 2.11. Abhyanga and Dhaanyamladhaara eli öljyhieronnan ja lääkeveden valutusta: ABHYANGA eli öljyhieronnalla autetaan energiaa virtaamaan jokapaikkaan, verenkierto, osteoporoosiin ( Aria pystyi polvistani kertomaan, että kärsin osteopeniasta ja tämä on tutkittu muutama vuosi sitten myös Suomessakin, koska äitini ja mummoni sairastaa osteoporoosia) kyselin miten hieronta sitten ehkäisee tai auttaa osteoporoosiin ja jotenkin verenkierron kautta nesteitä saadaan takaisin niveliin ja voih, en mä ryökäle muista....ois pitänyt käydä se lääkkis..., toisaalta mä olen hyvin kevytrakenteinen ja hoitaakseni luustoani, mun kaikkein tärkein tehtävä ois mahdollisimman paljon pomppia ja hyppiä, jotta luuni saisivat vähän treeniä...hieronta lievittää myös kipuja ja tasapainottaa doshia ruumiin rentoutumisen kautta, Ai mitä ne doshat ovat? Ayurverdisen lääketieteen mukaan meissä kaikissa on kolmea eri kehotyyppiä, jotka ovat Vata, joka vastaa kaikesta liikkuvuudesta kuten verenkierto, hengitys etc. Pitta vastaa kaikesta muuttumisesta kuten ruuansulatuksesta tai hormooneista tai kuukautiset etc.. Kapha on taasen pysyvyyttä, jokainen vauva on kapha
Dhaanyamladhaara: Aama, jokaisella meistä on myrkkyjä huonosta ruuasta tai elämäntavoista varastoituneena kehoomme ja tätä kutsutaan aamaksi. Lääkeveden valutuksella saadaan niitä kehosta liikkeelle. Usein potilaat saavat lihaskipuja tämän hoidon aikana. En saanut kipuja sain vain todella ihanan rentoutuneen olon, mutta ehkä mulla ei ole paljonkaan Aama kehossani, koska syön luomukasvisruokaa. Tosin olen sen verran elämässäni rokkenrolliakin harrastanut, että tuskinpa tämä puhdistautuminen ihan harakoillekkaan meni. Ainakin Anki ja Maggie olivat tämän hoidon aika öisin aivan tuskastuttavan kipeitä.
3.11. - 9.11. Abdyanga, tailadhaara and zirodhaara eli öljyhieronta, lämpimän öljyn valutusta ja öljyn valutusta otsalle:
Lämpimän lääkeölyn valutus keholle eli tailadhaara rentouttaa koko kehoa ja uudelleen kanavoittaa energiakanavia kehossamme, tailadhaara eli lämpimän lääkeöljyn valutusta otsalle rauhoittaa mieltä.
10.11. - 14.11. Abdyanga, steam and kaphaharavasti eli öljyhieronta, höyrykoppi ja suolihuuhtelu hunajalla öljyllä ja lääkkeillä. Steam puhdistaa kanavia ja nesteyttää doshia tuoden ne yhteen
Vasti on puhditumista eli se puhdistaa kehoa aamasta eli kehoon varastoituneista myrkyistä ja epäpuhtauksista ja mun tapauksessa se poisti ylimääräistä Kaphaa, joka aiheuttaa minulle yskää ja keuhkojen heikkoutta.
15.11. - 18.11. Abdyanga ja Navaradhaara viimeisenä hoitona sain jälleen öljyhierontaa ja sen jälkeen lämpimällä maidolla valuttelua, jossa on mukana riisijauhoa ja lääkkeitä, tämän tarkoitus oli uusia kehoni eli laittaa tasapainoon doshat ja energiakanavat näiden myrkkyjen poistamisen jälkeen. Menin hoidon aikana todella rentoutuneeseen tilaan, melkeinpä eufooriseen.
Sain lähtijäislahjaksi laulun Renatelta ja Maggielta, jossa toivotettiin hyvää matkaa, kunnes jälleen tapaamme. Ja kyllä, mulla on tunne, että heidät kyllä vielä tapaan, toivotan teidät kaikki jo nyt tervetulleeksi heidän ihanaan konserttiin meille Mustiolla. Vielä en tiedä koska se tapahtuu tai edes minä vuonna, mutta kutina on, että tulee tapahtumaan.
Renata ja Maggie lähtevät tämän hoidon jälkeen eli ihan muutaman päivän päästä kohti Laosia. Vinkkasinkin heille mun lempipaikan sieltä, tosin kello on käynyt jo lähemmäs viisitoista vuotta, kun viimeeksi siellä suunnalla olen ollut. Old Mogn Noi ei silti ole kaikonnut mielestäni, se on kuitenkin aivan toinen huikea tarina, jonka ehkä joskus kirjoitan ylös.
Ja sitten paljonko tämä maksaa ja miten tänne pääsee?
Ota yhteyttä tohtori Raviin sähköpostitse eli pmspoonthottam@gmail.com voit myös käydä tutustumassa kotisivuihin eli www.poonthottam.info
Tänne kannattaa lentää joko Cochiniin (Kochi) tai Kochicodeen (Calicut) kumpaankiin on suoria lentoja Intiassa, Dubaista tai Abudapista. Helsingistä on suoria lentoja ainakin Delhiin Finnairilla, mut varmaan myös Dubaihin tai Abudabiinkin. Intiaan tarvitsee myös viisumin, joka kandee hankkia tarpeeksi ajoissa. Ja kun sitten saa itsensä jommalle kummalle lentokentälle eli Cochiniin tai Calicuttiin niin siellä sitten odottaa kuski kyltin kanssa, joka tuo tänne klinikalle, ajomatka kestää parituntia ja maksaa parikymppiä. Helppoa kuin mikä. Tän pystyy tohtori Ravin kanssa sopimaan, kun sähköpostilla varaa hoitoaikaa.
Täällä on siis täysihoito, koska ruoka on osa hoitoa. Asuminen maksaa näissä luxusmökeissä tämän hetken kurssilla noin 60€/vrk, joka sisältää siis kaiken eli lääkkeet, ruuan, juoman ja hoidot. Jos jakaa kaverin kanssa tän mökin se on vähän halvempi, ei tosi paljoakaan. Eli rupiossa 4500rp tai jaetussa mökissä 4000rp, jos ja kun saa kuukautiset matkan aikana maksaa silloin asuminen 2250rp/ vrk. Ashamissa eli suuremmassa talossa on yhteensä kahdeksan pientä huonetta, jotka myös ihan kivoja. Huoneissa on jaetut hoitohuoneet, ei ilmastointia eikä telkkaria ja kapeammat ja kovemmat patjat nämä huoneet maksavat 3000rp eli noin 40€ / vrk ja jaettuna sitten 2500rp/vrk myöskin sisältäen ihan kaiken eli täysi ylläpito.
Eli halvimmillaan täällä saa täysihoidon kaikkineen 35€/vrk mä suosittelen vähintään kolmea viikkoa. Neljä viikkoa on varmasti parempi, mut kyllä kolmessakin pitkälle pääsee.
Mähän lähdin täältä pois kolme päivää aiottua aikaisemmin, koska kuukautiseni alkoivat jälleen. Tästä johtui varmasti kova väsymykseni. Olin aika ihmeissäni ja surullinenkin ja jopa pelokas, että mitä nyt oikein. Kuukautiseni ovat olleet tänä vuonna muutamaan otteeseen jo epäsäännölliset, olen ajatellut sen johtuvan aikamoisesta stressistä, jota olen joutunut kohtaamaan arjessani, mutta että täällä myös. Juttelin asiasta myös Ravin kanssa ja hän sanoi, että voisin tutkituttaa itseni, mutta lähinnä sen vuoksi, että saisin mielenrauhan. No tämän teenkin jahka Suomeen jälleen palaan helmikuussa ( välihuomautuksena mainittakoon, että kuulen korvissani parin ystäväni motkotuksen, että enkö ole vielä käynyt lääkärissä, no en, kun se on tolle gynegologille meno verrattavissa hammaslääkärissä käyntiin ja mä sitten vissiin olen mieluummin ilman ala- tai yläpäätäni, kuin noissa lääkäreillä käyn.) Toisaalta, vaikka klinikalla olo on yhtä rauhan tyyssijassa lomailua, ei se kuitenkaan ihan helppo pala ole nieltäväksi. Aika paljon sitä joutuu itseään kohtaamaan. Mulla oli aika hurjia ennakko-odotuksia ja se miten hoidot loppujen lopuksi vaikuttivat, niin onhan se aikamoinen psyykkinen myllerrys minkä sitä läpi käy. Eikä sitä oikein muuten ehkä ymmärrä tai tiedosta muuta kuin sen kautta, että aika väsynyt sitä oli, vaikka nukkui monen monituista tuntia, eikä oikein mitään kuitenkaan päivisin tehnyt.
No mähän olin sitten, että mitäs mä nyt teen; loppusuora häämötti ja mä sain punaisen kortin käteeni eli ei hoitoja kolmeen päivään. Mulla on kuitenkin kymmenisen päivää aikaa ennen lentoani Andamaneille. Siinä sitten hetken itkeskelin ja pyörittelin eri vaihtoehtoja päässäni ja päätin lähteä itsekseni kohti uutta seikkailua. Eli pakkasin rinkkani ja nostin kytkintä. Universumi alkoi myös toimia puolestani. Mulla on jo pidempään ollut halu mennä Tirunavanmalaihin, joka on kai Etelä-Intian Rishykesh, tosin siellä ei ole pyhää jokea vaan pyhä vuori. Paikan suurin pyhimys on Guru Sri Ramana, jonka valokuvan aina nähdessäni alan hymyilemään. Ramana kuoli 50-luvulla, mutta hänellä on yhä vielä paljon seuraajia. Mua Ramanassa kiehtoo ehkä eniten hänen lempeys, joka silmistä huokuu sekä tarina siitä, että kaikki eläimet tulivat hänen luokseen: linnut, koirat, kissat kotieläimet ja villieläimet istuivat hänen edessään tai yllään täysin vailla pelkoa.
Alunperinkin tarkoituksemme oli Isabellan kanssa yhdessä tulla Tiruun hoitomme jälkeen, mutta kuulimme, että Dipam on juuri samanaikaisesti ja tämä tieto oli Isabellalle ehdoton ei ja vaihdoimme kohteeksemme Pondicherryn. No minua Tiru yhä vieläkin veti puoleensa oli Dipam tahi sitten ei ja oikeestaan olen jopa kiinnostunut näkemään Dipamin. Ai mikä ihmeen Diapam?
Dipam on vuosittainen hindujuhla, joka järjestetään Lord Shivan kunniaksi ja Tirunnavanmalain vuoren ympäri kulkee pyhiinvaeltajia ja vuorennirkoon sytytetään jonkinäköinen kokko, tämä oli aika karkea selvitys, mutta mielenkiintoista mulle pienelle suomalaistytyölle on se, että niitä pyhiinvaeltajia tulee tähän kylään 25 miljoonaa eli terve, saas nähdä mitä on odotettavissa. Tämän vuoksi olin kuullutkin, että ei ole mitään mahdollisuutta saada enää huonetta, mutta minä olin onnekas. Ystäväni Uma ehdotti minulle yhtä Guest Housea ja Anki ja Peter, jotka olivat myös klinikalla ja asuvat Tirussa, ehdottivat samaa paikkaa ja Anki lähtikin käymässä siellä ja katsoppas vain, heillä oli yksi huone vapaana. Anki tilasi minulle taksin hakemaan ja niin sitten ajelin läpi eteläisen Intian kahdeksan tuntia. Kuskini oli niin hienovarainen. Hän pysäytti hiljaiseen kasvisravintolaan syömään ja toisen kerran pieneen paikkaan teelle. Hän huolehti mukavuudestani ja pahoitteli, etten saanut nukuttua. Katselin ulos ikkunasta ja ajattelin itsekseni, miten hyvältä tuntuu olla jälleen Intiassa. Tuntui kuin olisin palannut kotiin, tosin vähän väsyneenä, mutta onnellisena. Saavuimme perille neljänaikoihin iltapäivällä ja Anki oli vastassa. Huoneeni oli askeetinen mutta kodikas ja pienellä kujalla. Vastapäätä huonettani on luomu kasvisravintola. Ankin kanssa kävelimme pienen orientaatiokierroksen ja kävimme Ramana Ashramissa meditoimassakin, illan päätteeksi istuimme Dreaming Tree ravintolassa ja joimme juuresmehua ja söimme pinaattikeittoa ja puhuimme lääkityksestämme; olimme kumpikin saaneet samat lääkkeet Ravilta. Eli kohti kultaista keskitietä ja pois liiallisesta osallistumisesta tunteiden kautta jokaiseen asiaan. Musta se on hyvä maali minne kohdistaa ja hauskaa, jos sen avuksi voi syödä ayurverdisiä lääkkeitä, uskon kuitenkin tietoisen ymmärryksen ja sen kautta syntyvän toiminnan olevan tarpeellisinta, ei varmastikkaan helpointa, mutta silti. Tohtori Aria siteeratakseni: "Äiti Teresa pystyi auttamaan niin monia ihmisiä, koska hän ei ottanut ihmisten murheita omikseen, vaan pystyi etäännyttämään itsensä." Tämä on tärkeä, mutta vaikea tie opittavaksi itse kullekkin, monissa ammateissakin varmasti yksi perusedellytys, mutta myös yksityiselämässä oman hyvinvoinnin kannalta on hyvä muistaa ylläpitää pientä etäisyyttä tunteiden upottavaan suohon.
Katja kiittää ja kumartaa sekä odottaa jännityksellä Dipam juhlaa!
Ja mikä onni, ihan jo viikon päästä olen paratiisisaarilla yhdessä poikani ja puolisoni kanssa seuraavat kuusi viikkoa ilman nettiä, puhelinta vain rakkaus ja ilo yhdessäolosta mukana. Jeeeeee!
Ps. Sori näiden kuvien heikko laatu, mutta tietokoneeni rikkoutumisen myötä menetin myös mahdollisuuden käyttää kameraani ja joudutte siis tyytymään kuviin, joita näpsin tällä poikani vanhalla Ipadilla. Ensimmäisessä kuvassa on ashram-huone, jonka jakaa Maggie ja Renate, toisessa kuvassa on heidän hoitohuoneensa. Viimeinen kuva on täältä Tirusta ja tietenkin pyhästä vuoresta kuvattuna hotellini kattoterassilta.
